Hellouu. Kiitos teille kaikille tuesta ja tsempeistä, jokainen niistä merkitsee paljon ja on tullut tarpeeseen. Sunnuntai oli hirmuisen raskas päivä, paljon raskaampi kuin osasin pahimmissa kuvitelmissanikaan pelätä. Luopuminen on aina surullista ja raastavaa, lemmikit on aina olleet meillä perheenjäseniä ja valtavan rakkaita. Mutta muistot säilyy, ja olen onnellinen jokaisesta kauniista hetkestä jonka olen saanut rakkaiden karvaturrien kanssa viettää. Nelli oli tosiaan keväällä jo heikkona, mutta kummasti piristyi kesän tullen ja saikin viettää yhden aurinkoisen ja suloisen kesän lisää. Olen siitä niin onnellinen. Tiedän rapsutelleeni pientä rakasta lukemattomia kertoja, ja sitäkin useammin kuiskanneeni kuinka rakas hän on. Aina.
Toki sunnuntai oli muutenkin suhteellisen raskas päivä, sillä palasin Joensuuhun. Kaiken yhteisvaikutuksesta itkinkin aikalailla koko illan. Pakkaaminen jäi myöskin yksinomaan sunnuntaille, sillä en töiden takia aiemmin ehtinyt juurikaan kasailla tavaroita. Perjantain olin saikulla, sillä pääkipu vaan jatkui ja yltyi, ja mulla oli kuumetta. Vieläkin särkee päätä hetkittäin, mutta pahin taitaa olla ohi.
Mulla oli Joensuuhun paluun suhteen valtavat paineet, ja ensimmäinen päivä menikin ahdistuksen vallassa. Mitä mä täällä teen, miksi mä täällä oon, mitä väliä millään on, minne mä meen. Eihän nuo tunteet oo minnekään kadonneet, mutta illalla olo helpotti ainakin joltain osin. Jostain selittämättömästä syystä oon kammonnut kaikkea Joensuuhun liittyvää, varmaankin muistojen takia. Oon ollut liian pitkään erossa ystävistäni, ja kynnys näkemiseen on kasvanut aina vain suuremmaksi. Pelko romahduksesta, pelko ymmärryksen puutteesta tai muistoja ja tuskaa esiin nostavista ärsykkeistä.
Eilen illalla Salkkareiden loppuvaiheessa ovikello soi, ja menin ihmeissäni avaamaan. Oven takana odotti neljä mun ihanaa ystävää suklaalevyjen kanssa, voi mun rakkaita ♥ Oli tulla tippa linssiin liikutuksesta. Tuntui kuin en olisi ikinä poissa ollutkaan, vaikka niin paljon on ehtinyt tapahtua. Ja koen jotenkin olevani niin eri ihminen, rikkinäisempi. Siinä hetkessä kuitenkin tiesin että täällä on ihmisiä jotka välittää, täällä on mun ikioma Joensuun perhe jonka avulla selviän ja saan päiviini, iltoihini ja öihini muuta ajateltavaa ja onnen hetkiä. Olette rakkaita.
body ja kengät H&M / karvaliivi Forever21 / laukku Zara / housut New Yorker
Oioi, sain vielä nuo ihanat liehuhousut ikuistettua kuviin lauantaina. Rakastan noita, tätä asua ja koko värimaailmaa. Tällä hetkellä viehättää suuresti valkoinen, vaaleanpunainen, vanha roosa, dusty pink, nude, beige.. Sekä tottakai syksyiset harmaa ja viininpunainen. Niistä on tämän tytön tän hetken lemppariasut tehty.
Ihanaa viikon jatkoa ♥
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/2ckmRQR
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti