Eilinen päivä oli kerrassaan kamala. Lyhyesti sanottuna näin painajaista, jonka jälkeen herääminen oli vaikeaa ja kyyneleet poltteli luomien takana. Olin niin väsynyt, että skippasin ekan tunnin kokonaan ja jatkoin unia. Päivällä itkettikin sitten enemmän, ja illalla ennen opiskelijabileitä teki mieli jäädä viltin alle. Kumpa olisinkin vain jäänyt, sillä olin kuitenkin kotona ennen kymmentä itkemässä. Tänään olin ajatellut ottaa asukuvia, mutta silmät on niin turvoksissa että no thanks. On jännää, miten suuressakin joukossa tai läheistensä kanssa voi tuntea olevansa enemmän ja syvemmin yksin, kuin ollessaan oikeasti yksin. Eilinen ilta ja yö oli jotain sellasta mitä en osaa edes kuvailla. Jotain tuollasta odotinkin tapahtuvaksi, oon pärjännyt ja selvinnyt liian hyvin, tehnyt kaikkeni pärjätäkseni. Mun piti lähteä tänään aamulla Kuhmoon, mutta oon vaan hautautunut viltin alle herkuttelemaan, lukemaan ja kattomaan kivoja sarjoja. Tehnyt niitä juttuja, joista tulee hyvä mieli. Kotikotiinkaan meno ei tunnu kivalta vaihtoehdolta, tyrmistyttää yhden käytös surullisena ja tärkeänä hetkenä, ja ärsyttää toisen suunnitelmien muutokset. Joten jään siis tähän. Huominen on varmasti parempi.
Toivottavasti juuri sun päiväsi on ollut omaani parempi ♥
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/2dH58ID
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti