Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu./
Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan, niin että masentuu.
Kyllä mä tiedän ja nääthän
miten reipas tänään oon?
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot,
sille kuinka mä suistunut oon - pimeyteen.
Johanna Kurkela - Ingrid
Masennus on yksi suurimmista kansantaudeistamme.
Yhä useampi nuori jää sen vuoksi eläkkeelle.
Omassa ystäväpiirissäni lähes joka toisella on diagnosoitu jonkinasteinen masennus tai paniikkihäiriö. Minulla myös. Keskivaikea masennus.
Sairastuin masennukseen ollessani 16-vuotias. Varmasti suurin syy masennukseeni oli kokemani koulukiusaus, jota kesti kokonaiset yhdeksän vuotta, eli koko sen ajan mitä olin peruskoulussa. Tuossa vaiheessa masennus ei ilmennyt minussa vielä niin pahasti, mutta se voimistui ollessani parisuhteessa melkein neljä vuotta narsistisen ihmisen kanssa, mistä aiemmin olen kirjoittanut tänne blogiin.
Olen usein miettinyt suhteissa ollessani, miten kukaan ihminen jaksaa tai on jaksanut olla minun kanssa? Sillä masentuneen ihmisen kanssa eläminen ei aina ole helppoa.
Olen syyllistänyt itseäni ja tuntenut olevani taakka ja häpeäksi, vaikka sairaudelleni en itse tietenkään voikaan mitään.
En ole itse ollut pelkästään se "masentunut osapuoli" aina parisuhteissa. Minulla on muutaman kerran ollut juttua sellaisten ihmisten kanssa, joilla on ollut jonkinasteinen masennus, eikä se ole aina helppoa sivustakatsottavaa, jos niin voi sanoa.
Pahinta on nähdä, kun toinen satuttaa itseään tai toisella on niin suunnattoman paha olla, ettet enää yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä.
Olen kysynyt nykyiseltä kumppaniltani, että mitä tuntemuksia masennukseni on aiheuttanut hänessä? Hän kertoi, että suurin tuntemus on pelko. Pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu. Olen aiheuttanut myös pari kertaa aiheen pelkoon, kun olen ollut itsetuhoinen
ja aiheuttanut hänelle asiasta ikävät traumat.
Tämä on myös lisännyt itseni syyllistämistä siitä, että olen miettinyt miten hän jaksaa olla minun kanssa? Miten hän jaksaa olla huolissaan minusta?
Mutta rakkaus kuitenkin kantaa. Rakkaus auttaa jaksamaan. Ja kun toista ihmistä rakastaa niin paljon, haluaa hänen vierellään seistä vankkumattomana niinä myrskyisinäkin hetkinä elämässä.
Masentuneen ihmisen kanssa myöskään arki ei ole aina helpoimmasta päästä. Ne päivän askareet voivat toiselle olla ihan helppoja, mutta masentuneelle ne saattavat olla ylitsepääsemättömän vaikeita.
Myöskin vielä palatakseni hieman aiempaan, mietitystä ja jonkinlaista häpeää on aiemmin aiheuttanut elämässä se, että miten on uskaltanut kertoa sille toiselle ihmisille, johon on tutustunut, että sairastan masennusta ja syön lääkkeitä?
Joillakin ihmisillä voi olla sairaudesta ennakkoluulonsa tai liian vähän tietoa.
Masentunut ihminen ei välttämättä ole hullu, väkivaltainen tai millään lailla muusta massasta poikkeava. Hän saattaa olla ihan tavallisen oloinen kaduntallaaja, hyvin pukeutunut, hymyilevä ja menestyksekkäänkin oloinen ihminen, mutta hän saattaa silti sairastaa masennusta. Salakavala tauti, jota ei päälle päin näe.
Oletko sinä seurustellut/seurustelet masentuneen ihmisen kanssa?
Tai onko sinulla masennusta?
Miten se vaikuttaa tai vaikuttaako mitenkään teidän suhteeseenne?
Täytyykö rakkauden kestää kaikkea vai onko itsekästä jos omat voimavarat eivät jossain vaiheessa enää riitä auttamaan ja tukemaan toista?
- Rakastunut mies
from Rakastunut Mies http://ift.tt/1QVYUP1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti