Mitä tapahtuu kun kivasta vapaa-ajan harrastuksesta tuleekin stressin aihe? Tää asia on ollut mulla mielen päällä jo pidempään ja nyt viimein sain ajatukseni kasaan kirjoittaakseni tästä. Mun tapauksessä tällä otsikossa mainitulla harrastuksella tarkoitetaan bloggaamista omasta näkökulmastani ja kokemuksistani. Kirjoitin kesän lopulla postauksessa "Uusi aika alkaa" toiveita ja tavoitteita tälle syksylle ja yksi niistä oli seuraavanlainen:
"... Löydän taas mulle ominaisen tavan tehdä/kirjoittaa tätä blogia. Tää on varmaan ns "ikuinen ongelma" mun kohdalla hahah :D Siis tehä sillai että tää homma tuntuu kivalta ja omalta eikä siltä että yritän jotain joka ei edes kiinnosta tai lokeroida tätä blogia johonkin."
Tuota kirjoittaessani olin jo tiedostanut ajat sitten, kuinka hirmuisen paljon blogini kirjoittamisesta stressaan. Koko kesän väänsin osan postauksista väkisin ilman inspiraatiota vaan siksi että "on pakko postata säännöllisesti". Nyt kun katsoo taaksepäin niin tajuaa kuinka hölmö olin itseäni kohtaan. Sen sijaan että olisin antanut ideoiden kehittyä rauhassa samaan aikaan kesästä nauttien, mietin seuraavaa postausta ja sitä ettei vaan joku lukija nyt lähde kun en postaa. Hetkinen, minkäs vuoksi sitä blogia nyt kirjoitettiinkaan? Lukijamäärien vai kivan ajanvietteen vuoksi?
Blogin alkuvaiheilla tällaista stressiä ei ollut. Postasin kerran tai pari viikossa ilman paineita ja niistä jutuista mitkä sillä hetkellä kiinnosti. En lokeroinut blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan ja annoin ideoiden kulkea omia teitään. Lukijamäärien kasvaessa ryhdyin tietysti panostamaan enemmän ja lisäämään postaustahtia. Viimeisen vuoden aikana sitten ajauduin välillä tähän "väkisin postailuun", stressasin lukijoiden lähtemistä ja seurasin aktiivisesti kävijämääriä. Herkkä ihminen kun olen, tällainen homma aiheutti ärtyneisyyttä ja pahaa mieltä. Olin tehnyt kivasta harrastuksestani itselleni taakan. Valitin blogin aiheuttamaa stressiä, vaikka ei blogi ja bloggaaminen itsessään sitä stressiä aiheuta, vaan oma suhtautumiseni koko hommaan. Ei tätä todellakaan tarvitse vääntää "verenmaku suussa" niinkun itse silloin tein.
Nyt tunnen saavuttaneeni tuon yhden yllä mainitsemani tavoitteen. Bloggaaminen on edelleen kiva harrastus, ja kirjoitan tätä silloin kun mulla on inspiraatiota kirjoittaa ja ottaa kuvia :) Nyt olen ollut noin kaksi viikkoa postaamatta ja syy siihen on vaan se, että olen keskittynyt muihin juttuihin. Vaihtelu virkistää, eikös? Tiedän, että monet tykkää varmasti lukea blogeja jotka päivittyvät usein, mutta itse haluan jatkaa tätä omaan tahtiin ja hyvällä fiiliksellä, en väkisin.
Joten muistakaa ystävät rakkahat, harrastuksen pitää tuoda iloa, ei stressiä! Pätee lajissa kuin lajissa :) Mukavaa loppuviikkoa!
P.s Kuvat on viime keväältä, en ole palannut ruskeaan hiusväriin, hih :D
from A piece of inspiration http://ift.tt/1QPOrqa
http://ift.tt/1fcpupQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti