Lupasin viime postauksessa että avaan vähän tän mun blogihiljaisuuden syytä seuraavassa postauksessa. Yksinkertaisesti syynä on stressi ja ajanpuute. Oon viimeiset pari kolme viikkoa elänyt rehellisesti sanottuna minuuttiaikataululla ja musta on tuntunut välillä siltä että mun pää räjähtää. En oo ollut yhtäkään päivää ilman päänsärkyä. Oon aina ollut helppo stressaamaan tietyistä jutuista, mut viime viikkojen aikana se on mennyt ihan yli. Oon ollut hirveen kärttyinen kaikille, äitikin sanoi yks päivä mun poikaystävälle että "koita kestää Pepin kanssa"... Niin. Rehellisesti sanottuna itse en olis kyllä kestänyt mun kanssa. Ykskin väärä sana ja mulla tulee itku.
Ei mulla oo ollut mitään isoja juttuja stressattavana, mutta kun monta pientä stressiä aiheuttavaa juttua kasaantuu päällekkäin, lopputulos ei voi olla hyvä. Uudessa koulussa aloittaminen ja kaiken sen uuden informaation kasaantuminen yhtäkkiä ahdisti mua. Oon vieläkin ihan hukassa noissa kouluhommissa. Lisäksi pitäis kirjoitella esseitä, nähdä kavereita, käydä salilla, pitää omaa kämppää asumiskuntoisena ja kaiken tän keskellä on työt sekä nämä opiskelijabileet, jotka ei tietenkään oo pakollisia mut tottakai haluan ainakin tässä alussa käydä. Näistä ei mikään muu oo pakollista kun kouluhommien tekeminen ja työt. Oon potenut hirveetä stressiä siitä, kun en oo ehtinyt pitämään niin hyvin yhteyttä mun kavereihin ja oon tosi pahoillani tästä. En halua, että mun kavereilla on sellanen olo että mä olen muka unohtanut heidät.
Vaikka ei tässä mistään sen suurimmista tai vakavimmista jutuista ole kyse, mä tunnen kuitenkin miten tä vaikuttaa mun kroppaan ja muutenkin jaksamiseen. Oon syönyt pelkkää paskaruokaa tässä viime viikot ja se näkyy mun hyvinvoinnissa. Tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään ja väsyttää koko ajan. Oon yrittänyt saada jotain helpotusta tähän stressiin syömällä jotain nopeeta ruokaa eli noutosafkaa sekä herkkuja. Saan kyllä ruokavalion kuntoon kunhan tämä kaikki tästä tasoittuu. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niin käy varmasti tässäkin tilanteessa. En halua uskoa siihen, että tä stressitila kestää ikuisuuden. Mulla alkaa olla päivä päivältä jo parempi olla, vaikka välillä on niitä huonompia päiviä. Pari päivää sitten mulla oli maailman onnellisin olo. Tästä jatketaan kuitenkin parempaan päin ja positiivisin mielin, palaillaan ens viikolla♥
from about my life http://ift.tt/2d45Roc
http://ift.tt/1G6NSif
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti