Tea Marika morning vibes

Mun oli tarkoitus kirjoittaa tämä postaus jo aamulla mutta miten kävikään? Keskityin mun muihin tavoitteisiin niin vahvasti, että unohdin kokonaan kirjoittaa. Pohjustan tekstin aihetta.

Mulla on mennyt viimeaikoina todella huonosti. Joku tietää ehkä vähän enemmäin ku toinen, mutta julkisesti sanon vain asioiden olleen ylösalaisin. On tuntunut siltä, kuin ei pääsisi sänkyä pidemmälle, väsyttää vaan ei uni tule, päiväunet saattaa alkaa ihan yllättäen ja mieli on joko maailman huipulla tai pohjalla. Moni varmasti tietää tunteen, eikä voi pahemmin kehuskella. Kavereita oon pakkottanut itseni tapaamaan, ettei musta tule kokonaan mökkihöperöä. Sitten kun ei jaksa tehdä oikeen mitään ja ulkona on kylmää ja pimeää ja päälle heitetään vielä joku pettymys, kuten "sori ei se käykään", alkaa alkoholikin kiinnostaa. En väitä juopotelleeni koko aikaa, mutta oon etsinyt rentoutusta siitä, eikä se ole koskaan hyväksi. Alkoholi kuuluu iloon, ei ärsytykseen tai suruun.

Nyt kun on päästy kuopan pohjalle postauksessa, voidaan alkaa kavuta ylöspäin. Heräsin kymmeneltä, vaikka meninkin nukkumaan vasta puoli neljän maissa. Keitin kahvia, pistin musiikin soimaan ja mulle tyypillisesti hilluin talossa ilman paitaa. En oikeestaan koskaan kotona yksin ollessa käytä paitaa, joten näidenkään kuvien julkaisu ei tunnu musta yhtään omituiselta (on mulla pienempiäkin biksuja sitten kesälle, ettei alastomuuden piikkiin voi tätä pistää). Kerroin kaikille kavereille, että teen tästä päivästä mahtavan ja oon edelleen samalla linjalla. Aurinko paistaa, musa soi edelleen, täytin tumblrini kivoilla kuvilla, joita aion tulostaa myöhemmin tänään, illalla pelaan Niziä vastaan pleikkaa (uusi online-kaverini) ja kohta kokkaan varmaan jotain. Tai käyn kaupassa ostamassa jäätelöä.



Huomasin vasten odotuksiani kykeneväni oikeasti nauttimaan olostani. En koskaan uskonut ilon olevan asennekysymys, mutta kyllä se oma asennoituminen vaikuttaa siihen, katsooko lasin olevan puoliksi täynnä vai tyhjä. Suosittelen teitä kaikkia aloittamaan huomisen tosi hyvällä mielellä, ja nauttivan kaikesta eteentulevasta. Mä taisin herätä siinä vaiheessa, kun Jere kysyi, miten mulla menee. Sanoin, että tosi huonosti, ja tajusin ettei mulla ole edes perusteita, miksi menee huonosti. Hän kertoi mulle päivästään, mihin kuului auto-ongelmia, jalkakipuja ja vaikka mitä muuta. Silloin tajusin, että hei, tyyppi hymyilee silti ja mä ruikutan turhasta. Niimpä tempaisin itseäni niskasta ja komensin heräämään, ja se toimi.



Nyt soi:
Paula Vesala - Tytöt ei soita kitaraa

from TEA MARIKA http://ift.tt/1M7hYfg