Haluan puhua unelmista, tavoitteista ja asenteesta. Siitä, kuinka kaikki niputtautuu jossain vaiheessa yhteen ja kuinka yhtä ei ole ilman toista. Et voi asettaa tavoitteita itsellesi, ellet asennoidu niihin oikein. Tai toki voit asettaa tavoitteet, mutta on melko harvinaista saavuttaa niitä ilman oikeanlaista asennetta. Ja syntyykö tavoitteita ilman unelmia tai haaveita?
Mulla on aika hassu juttu tulossa. Sellainen, josta oon haaveillut, mutten ole asettanut tavoitteeksi. Sellainen juttu kuitenkin, minkä oon saavuttanut vain ja ainoastaan oikealla asenteella. Lähden kesäksi työharjoitteluun Kaliforniaan. WHAT?!?!? Oon nuorempana puhunut paljonkin siitä, että haluaisin asua jonkin aikaa Jenkeissä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, on se haave jäänyt taka-alalle. Oon nimittäin sellainen, että rakastan kotia, mun läheisiä ja mun rakasta. On tuntunut vaikealta ajatukselta lähteä hetkeksi pois sieltä, missä mun on hyvä olla. Jos oon rehellinen, en erikseen hakenut ulkomaille, tilaisuus vähän niinkuin hiipi mun nenän eteen. Tyhmyyttähän se olisi, olla menemättä, kun sulle sellainen mahdollisuus tarjotaan.
En lähde yksin onneksi. Mun luokkakaveri lähtee mun kanssa. On lohduttavaa lähteä sellaisen ihmisen kanssa, johon voi luottaa ja joka jakaa samat arvot elämään. Sanotaanko näin, että sen ymmärrän, miksi mun luokkakaveri sai kans saman mahdollisuuden lähteä. Hän on oikeasti pätevä ja lahjakas meidän koulutusohjelmaa ajatellen. "I like your positive attitude and energy" tais olla mun syy lähtöön :-D
En tiedä. Kai haluan olla esimerkkinä siitä, että kun kunnioittaa muita ihmisiä, käyttäytyy hyvin, mutta säilyttää omanlaisen elämänasenteen mun tapauksessa hieman vinksahtaneen, voi saavuttaa sellaisia juttuja, joita ei edes vielä tiennyt tavoittelevansa. Mua jännittää aivan älyttömästi, mutta tästä tulee yks upea, erilainen ja ennenkaikkea omalla duunilla saavutettu kokemus mun elämään!
from R - Riikka K http://ift.tt/1PbwpJT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti