Olen pienestä pitäen ollut liikkuva persoona. Lapsena harrastin kaikenmaailman tansseja, voimistelua ja cheerleadingiäkin tuli kokeiltua. Kahdeksannella luokalla löysin sirkuksen ja vieläkin olen sillä tiellä. Harrastin myös pitkään partiota, jossa tuli liikuttua myös ulkona. Yläasteella olin oikeasti hyvä suunnistamaan, nykyään varmaan eksyisin metsään heti sadan metrin jälkeen. Partiossa leireily oli parasta ja välillä vieläkin tekisi mieli palata sen pariin.
Sirkus on antanut minulle harrastuksena paljon. Olen saanut uusia ystäviä vuosien varrella ja päässyt pari kertaa esiintymäänkin, mikä oli todella siistiä. Olen huomannut yhden ongelman, mikä vaivaa nykyisin enemmän kuin teini-ikäisenä. Itsesuojeluvaisto. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hurjemmalta tuntuu opetella jotain uutta akrobatiaan tai ilma-akrobatiaan liittyvää. Pariakrobatiassa tätä vaistoa ei ole, koska siinä saan jakaa luottamusta myös toiseen. Luotan, että parini ottaa minut kiinni.
Välillä on tullut takapakkia ja uskon menettämistä siihen, että vieläkin voisi oppia uutta. Tämä johtunee varmaan juuri tuosta itsesuojeluvaistosta ja siihen, että ihminen on altis vertaamaan omia suorituksiaan muiden suorituksiin. On ihan huutava vääryys verrata omaa notkeustasoa kymmenen vuotiaiden notkeuteen. Tai taitotasoa, vanhempana näiden oppiminen on huomattavasti vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta vaikeampaa ja oppiminen/liikkuvuuden lisääntyminen vaatii paljon enemmän työtä. Typerät aivot huutavat sen olevan epäreilua ja että nyt luovutetaan kropan kanssa kun ei kuitenkaan opita. Noina hetkinä on joskus tullut väännettyä itkua ja kiristelty hampaita, mutta viimeistään seuraavana päivänä on tajunnut miten hölmösti on tullut ajateltua. Jos ei luota itseensä, ei varmasti onnistu.
En ole koskaan harrastanut mitään kilpailumielessä, mutta silti olen nauttinut treenaamisesta ja tuloksien saavuttamisesta. Salitreenaamisen löysin joskus lukion loppupuolella, mutta ensimmäisen vuoden keskityin ravaamaan ryhmäliikuntatunneilla. En osannut käyttää kuntosalilla laitteita, enkä sitten uskaltanut koskaan kysyä apua. AMK:n ensimmäisen vuoden puolessa välissä ystäväni Sanna loppujen lopuksi aivopesi minut. Nykyään treenaan mieluummin salin puolella ja ryhmäliikunnat ovat jääneet kokonaan pois. Joogassa tekisi mieli joku päivä käydä, mutta en ole sinnekään saanut siirrettyä omaa takapuolta puoleen vuoteen. Olen huomannut vasta nyt tuloksia salitreenaamisen jäljiltä. Pieniä, mutta kuitenkin omalle mielelle suuria muutoksia.
College pants - DoYouEven / Sneakers - Nike / Pink Jacket - Soc / Padded Vest - Only / Shaker - SmartShake
Kuvat: Viivi
Treenaan itse siis lähinnä hyvän olon takia. Tulokset ovat toki plussaa, mutta tärkeintä minulle on, että nautin siitä mitä teen. Liikunta tekee kyllä aina hyvän olon, mutta joitakin treenejä on huomattavasti vaikeampi aloittaa kuin toisia. En voisi kuvitella treenaavani jatkuvasti mitään sellaista, josta en aidosti pitäisi. En esimerkiksi lenkkeile kovin usein, koska se ei lukeudu minulle mieluisiin liikuntamuotoihin. Koiran kanssa lenkkeily on paljon hauskempaa kuin yksin! Pitää varmaan käydä ryöstämässä Rolle porukoilta ja lähteä lenkille joku päivä, koska siitä tulee aina todella energinen olo. Etenkin nyt, kun nämä kelitkin näyttävät upean keväisiltä ♥
Miten te treenaatte ja miksi?
Tuloksien vai hyvän olon takia?
Sirkus on antanut minulle harrastuksena paljon. Olen saanut uusia ystäviä vuosien varrella ja päässyt pari kertaa esiintymäänkin, mikä oli todella siistiä. Olen huomannut yhden ongelman, mikä vaivaa nykyisin enemmän kuin teini-ikäisenä. Itsesuojeluvaisto. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hurjemmalta tuntuu opetella jotain uutta akrobatiaan tai ilma-akrobatiaan liittyvää. Pariakrobatiassa tätä vaistoa ei ole, koska siinä saan jakaa luottamusta myös toiseen. Luotan, että parini ottaa minut kiinni.
Välillä on tullut takapakkia ja uskon menettämistä siihen, että vieläkin voisi oppia uutta. Tämä johtunee varmaan juuri tuosta itsesuojeluvaistosta ja siihen, että ihminen on altis vertaamaan omia suorituksiaan muiden suorituksiin. On ihan huutava vääryys verrata omaa notkeustasoa kymmenen vuotiaiden notkeuteen. Tai taitotasoa, vanhempana näiden oppiminen on huomattavasti vaikeampaa. Ei mahdotonta, mutta vaikeampaa ja oppiminen/liikkuvuuden lisääntyminen vaatii paljon enemmän työtä. Typerät aivot huutavat sen olevan epäreilua ja että nyt luovutetaan kropan kanssa kun ei kuitenkaan opita. Noina hetkinä on joskus tullut väännettyä itkua ja kiristelty hampaita, mutta viimeistään seuraavana päivänä on tajunnut miten hölmösti on tullut ajateltua. Jos ei luota itseensä, ei varmasti onnistu.
En ole koskaan harrastanut mitään kilpailumielessä, mutta silti olen nauttinut treenaamisesta ja tuloksien saavuttamisesta. Salitreenaamisen löysin joskus lukion loppupuolella, mutta ensimmäisen vuoden keskityin ravaamaan ryhmäliikuntatunneilla. En osannut käyttää kuntosalilla laitteita, enkä sitten uskaltanut koskaan kysyä apua. AMK:n ensimmäisen vuoden puolessa välissä ystäväni Sanna loppujen lopuksi aivopesi minut. Nykyään treenaan mieluummin salin puolella ja ryhmäliikunnat ovat jääneet kokonaan pois. Joogassa tekisi mieli joku päivä käydä, mutta en ole sinnekään saanut siirrettyä omaa takapuolta puoleen vuoteen. Olen huomannut vasta nyt tuloksia salitreenaamisen jäljiltä. Pieniä, mutta kuitenkin omalle mielelle suuria muutoksia.
College pants - DoYouEven / Sneakers - Nike / Pink Jacket - Soc / Padded Vest - Only / Shaker - SmartShake
Kuvat: Viivi
Treenaan itse siis lähinnä hyvän olon takia. Tulokset ovat toki plussaa, mutta tärkeintä minulle on, että nautin siitä mitä teen. Liikunta tekee kyllä aina hyvän olon, mutta joitakin treenejä on huomattavasti vaikeampi aloittaa kuin toisia. En voisi kuvitella treenaavani jatkuvasti mitään sellaista, josta en aidosti pitäisi. En esimerkiksi lenkkeile kovin usein, koska se ei lukeudu minulle mieluisiin liikuntamuotoihin. Koiran kanssa lenkkeily on paljon hauskempaa kuin yksin! Pitää varmaan käydä ryöstämässä Rolle porukoilta ja lähteä lenkille joku päivä, koska siitä tulee aina todella energinen olo. Etenkin nyt, kun nämä kelitkin näyttävät upean keväisiltä ♥
Miten te treenaatte ja miksi?
Tuloksien vai hyvän olon takia?
from Taru's Collection http://ift.tt/1VnbhaT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti