Tervetuloa, uusi viikko. Ajatella, että sunnuntaina vietetään jo ensimmäistä adventtia! Nostin eilen House Doctorin kynttelikön kaapista esille ja hetihän siihen oli kynttilät sytytettävä. Vaikka kuvauskeli oli koko päivän hieman hämärä, tykkään näiden otosten sävymaailmasta kovasti. Maiseman peittäneen lumen ansiosta valon kellertävyys on häipynyt ja lampuista saatava lisäloiste on tunkkaisen sijaan oranssihtavan kodikas ja lämpöinen.
Sisälle en ole vielä jouluista ilmettä alkanut kunnolla laittamaan. Jotenkin aivoihini on istutettu ajatus, että ensin pitää saada joulusiivoukset tehtyä ja vasta sitten voi hyvillä mielin rakentaa joulua puhtaille pinnoille. Tällä viikolla en vielä siivoiluja aloita, sillä olen priorisoinut designjoulumyyjäisiin valmistautumisen etusijalle. Sitten lauantain jälkeen alkaa joululle pyhitetty aika. Joulusiivousperinteestäni olen kirjoitellut jo aiemmin, voitte kurkata tyypillisen to do -listani täältä. Tapanani on edetä huone kerrallaan niin, että yhdelle päivälle en koskaan ota yhtä huonetta enempää siivottavaa. Yhdessäkin menee jo useampi tunti. Ensin aloitetaan makuuhuoneista ja pesutiloista, viimeisimpänä puunataan paraatitilat, eli olohuone ja keittiö.
Fyysisten tilojen lisäksi pitäisi varmaan siivota aivokoppaakin. Kuten olette ehkä pitkin tätä vuotta huomanneet, olen enemmän ja vähemmän taistellut väsymys- ja kuormitustilojen kanssa. Olotila jäi jylläämään oikeastaan jo viime syksynä, kun pimeys teki elämäni ensimmäistä kertaa tepposet. Kevät ja kesäkin olivat auringotonta aikaa, mikä ei auttanut mielen todelliseen tasaamiseen. Säätilan ohella tässä on kuluneen vuoden aikana ollut paljon stressattavia asioita kotiympyröiden ulkopuolisten tahojen vuoksi. Moni noista asioista on kiteytynyt työorganisaatioon ja olenkin luvattoman paljon antanut kaikkien ikävien asioiden vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Mutta kun.
Korviaan ja mieltään ei voi sulkea eikä asioista voi olla välittämättä vaikka ne eivät täysin suoraan itseäni koskisikaan. Ne tulevat pyytämättä iholle ja ovat menneet sen alle. Pahinta on ollut negatiivisten seikkojen kohtuuton pitkittyminen, niiden epäoikeudenmukaisuus - jopa raakuus - ja oma kyvyttömyys vaikuttaa. Ihan kamalaa on katsoa, kuulla ja tietää sivusta miten yksi ja kaksi tahoa voivat ilkeyksissään ja omaa etua tavoitellessaan pistää sekaisin isoja kokonaisuuksia. Miten syyttömästä tehdään syyllinen eivätkä muut omaa nahkaa suojellakseen puolusta sitä joka sitä tarvitsisi. Miten ne, jotka asioihin pystyisivät vaikuttamaan ja laittamaan niille pisteen, eivät sitä tee. Ällöttää, ahdistaa ja itkettää. Tätä tämä on ollut jo pitkään. Välillä pystyn keskittymään muuhun ja elämään iloisena omaa elämääni, mutta viikonloppunakin mietin taas perjantaista lauantai-iltaan näitä inhottavia asioita. Itkuhan siinä taas tuli. Yritä siinä sitten joulufiilistellä ja tehdä tunnelmallisia blogipostauksia.
Mutta. Aion yrittää. Yrittää keskittyä tähän mielestäni ihanimpaan vuodenaikaan, siivota mieleni ja täyttää ajatukseni jouluisilla asioilla. Nauttia pienistä jutuista ja huomata kaiken ympärillä olevan hyvän. Sitäkin onneksi on. Itkeä jos itkettää, sillä sen jälkeen helpottaa. Teitä rohkaisen tähän samaan. Muistutan myös, että aukaiskaa hyvät ihmiset suunne, jos näette ympärillänne vääryyttä. Puuttukaa siihen, älkääkä itseänne säästääksenne jöpöttäkö hiljaa. Uskaltakaa, älkääkä ainakaan missään nimessä vähätelkö. Elämän täytyy olla kivaa ja turvallista, pahantekijöille tulee näyttää paikka nurkasta. Nih.
Heh, sellaista viikkoavausta tällä kertaa. Jospa tästä olisi taas noususuhdanne ylöspäin!
Pitäkää huolta toisistanne! ♥
from Deko 133 http://ift.tt/1PUX2af
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti