Voi fiuf, viimein voin paljastaa teille viime aikojen käänteitä! Kerroinhan jo aiemmin, että on ollut vaikka minkälaista hässäkkää. Kyse ei ole ollut pelkästään raksa-asioista tai myyjäisvalmisteluista, vaan meillä on ollut meneillään talonmyyntiprosessi. Eilen tuo puserrus kohtasi etappipisteensä, kun allekirjoitimme kauppakirjan. Meidän talomme on myyty!
Kiinteistönvälittäjää emme halunneet ottaa, vaan hoidimme myyntikuvion itse alusta loppuun. Prosessi alkoi jo viime kesänä, kun viimeistelimme loput piha-alueet valmiiksi. Tuolloin käytin monta monituista päivää esittelykuvien ottamiseen ja myynti-ilmoituksen viilaamiseen. Talon laitoimme markkinoille loppukesällä. Tuolloin ymppäsimme hinnan yläkanttiin, sillä todellisia lähtöhaluja ei vielä silloin ollut.
Nyt kevättalvella myynti-ilmoitus oli tovisen piilossakin, kunnes luiskautimme sen uudestaan esille viime kuussa, hiihtoloman alkaessa. Päivitimme hinnan samalla oikealle tasolleen, ja voi pojat millainen hässäkkä siitä alkoikaan! Seuraavan puolentoista viikon aikana pidimme yhden julkisen esittelyn ja monta monituista yksityisnäyttöä. Kiinnostus ja palaute itse talosta oli häkellyttävän positiivista ja pian huomasimmekin jo sopineemme suullisesti kaupoista. Ostajien löytymiseen kului ilmoituksen julkaisemisesta aikaa vain viikko ja kaksi päivää.
Näyttöihin valmistimme paperiset kohde-esitteet, piha-esittelyn digitaalisena ja julkiseen esittelyyn ohjasimme muutamalla tienvarsikyltillä (tuollaisilla, jonka vieressä Armas napottaa ensimmäisessä kuvassa). Jokaiselle katsojalle tarjottiin kahvia ja suklaata takkatulen loimussa. Vaikka yleisenä linjauksena asuntomarkkinoilla on, ettei omistajien kannattaisi olla talonäytöissä mukana, olemme itse täysin eri mieltä. Kukaan ei olisi osannut kertoa paremmin talosta, sen rakentamisesta, ominaisuuksista tai siinä asumisesta kuin me itse. Näytöistä jäi todella hyvä mieli.
Kun ostajaehdokkaat löytyivät, tilasimme taloon kuntotarkastuksen. Sen perusteellisessa suorittamisessa ja raportin odottelussa meni hetki, jonka jälkeen pääsimme itse kaupantekoprosessiin. Kauppakirjankin teimme itse; se on tarkistettu ja viilattu yhdessä ostajien, kaupanvahvistajan sekä pankin edustajien kanssa. Kuulema oikein hyvä saatiin aikaiseksi. :)
Eilen asiat siis kulminoituivat allekirjoituksiin. Muuttoshowsta meidän ei tarvitse vielä huolehtia, sillä talon hallintaoikeus vaihtuu vasta elokuun alussa. Saamme siis nautiskella vielä kesän valmiista pihasta ja tehdä Rautavaaran mökkiä valmiiksi. Aikataulullisesti tilanne on ideaali, sillä tällä sabluunalla meidän ei tarvitse muuttaa minnekään väliaikaisesti vuokralle, vaan mökki ehtii valmistua asumiskuntoon muuttopäivään mennessä.
Ja mikäkö on olo? Huojentunut ja onnellinen. Vaikka ei tätä vielä tajua. Itseämme saamme kyllä taputtaa olalle siitä, että hoidimme myyntihomman kokonaan itse. Arvatkaa vain, jännittikö - etenkin se, miten aikataulut mätsäävät suhteessa seuraavaan rakennusprojektiin. Lopputulema oli kuitenkin juuri sellainen kuin villeimmissä unelmissa haaveilimme, ellei vielä vähän parempikin. Nyt voimme aloittaa seuraavan talon rakentamisen Rautavaaralle juuri siinä aikataulussa kuin toivoimme. Ensin kuitenkin huokaistaan hetki ja sitten aletaan sumplia Dekotalon kanssa starttauksen ajankohtaa. Keskikesällä, toivottavasti!
Vaikka olo on vielä pöllämystynyt ja epäuskoinen, kyllä allekirjoitettu kauppakirja menee varsin hyvänä synttärilahjana: heräsin tänä aamuna ensimmäistä kertaa tasan kolmekymppisenä, enkä kyllä parempaa lahjaa olisi osannut toivoa. :)
Nyt siis tiedätte, mitä täällä on ollut meneillään. Myyntiprosessi aiheutti minulle aivan uskomattoman blogilukon: tuntui, etten pysty postaamaan yhtään mitään, ennen kuin tilanne on selvä. Eiköhän täällä palata siis jälleen meikäläiselle tyypilliseen postaustahtiin, tulossa olisi seuraavaksi kuulumisia mökkiraksalta!
Haleja! ♥
from Deko 133 http://ift.tt/2q3XQl8
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti