Kynsilakoista heitin pois max. pari, koska daa, tartten muka kaikkia. Oikealla mun unikaveri.
Viime päivinä oon ajellut autolla tavallista enemmän, eli joka päivä jonkun matkan. Kerran kävin moikkaamassa Juhista ja sain häneltä tuliaisiksi samalla Amerikasta ihanan pinkin Hollister-hupparin. Se on niin pehmeä ja mun olikin jo aika korvata kolme vuotta vanha pesun kuluttama yksilö uudella. Farkutkin täytyisi ehkä vaihtaa, kun tuo polvi on revennyt jo aika pahasti... heh.
My little babies! Ainakin jotkut niistä: Emil (vas.), Juhis ja Harry. Olisin halunnut vielä Edouardin kuvaan mutta tyyppi karkasi jonnekin, hmph. Hupsua ajatella, että pian nämäkin nuoret miehet on täysi-ikäisiä. Vuodet kuluu hirvittävän nopeasti ja oma pikkuveljenikin aloittaa autokoulun loppukesästä. Ei kestä tällaisen Tean maailma aina niin isoja ja syvällisiä ajatuksia, kuten ikääntyminen. Kuvat, joissa mulla on pinkki huppari on torstailta. Mustan asun pistin perjantaina aamun ekaan peliin.
Karkasin ekan pelin jälkeen Kirkkonummelle hakemaan vanhaa ystävääni Jereä meille. En voi sanoa, että kutsuin hänet kahville, koska olin ainoa, joka joi kahvia. Juteltiin kuulumisia ja jo oli aikakin, kun nähtiin viimeksi melkein vuosi taaksepäin! Elämässä tapahtuu aina hyviä ja huonoja asioita. Oon tosi iloinen siitä, että Jere kuuluu edelleen mun ystäväpiiriin, sillä sekään ei ole aina ollut itsestäänselvyys.
Yhdeksän kuukautta pelitaukoa ja tämä 190-senttinen urpo hakkasi mut bo:ssa sata-nolla. Korisshortsit, btw, on lainassa Juhikselta, koska minä tai Olli emme omista mustia löysiä pöksyjä. Omasta mielestä asuni oli aika "swägediswäg".
Perjantai-ilta meni mulla ihan kamalasti. En aio kertoa tapahtumista sen enempää, mutta mikään ei oikein sujunut. Onneksi lauantaiaamuna sain karata Lahteen E-pojille (Eeli + Eetu = E-pojat). Me pidettiin saunailta, hengailtiin kaverien kesken, kun joukkoon liittyi Sebbe, Krisu ja Olli parin kamunsa kanssa. Käytiinhän me tsekkaamassa yhden mestan bilemeininkikin, mutta palattiin asunnolle aika nopeasti.
Mun pyjamashortsit herättivät instagramissa jonkin verran ihmetystä, joten selitän nyt asian teille. Niissä on lahkeissa pitsireunukset, jotka oikeanpuoleisessa kuvassa näyttävät kieltämättä hieman oudoilta. En kuitenkaan koskaan julkaise niin sanottuja vahinkokuvia.
Sunnuntaina lähdin jo aamupäivästä kotiin. Katsoin illalla perheeni mieshenkilöiden kanssa tähän mennessä ällöttävimmän elokuvan ikinä. Leffan nimi on Baskin (2015) ja se on turkkilainen veri- ja sisäelinmässäilyelokuva. Joistain kohtauksista sain painajaisia, siis minä, joka en koskaan saa videoista mitään yöhön vaikuttavaa efektiä, ja jotkin tapahtumat pistivät päivän ravinnon heittämään silmukkaa mahalaukussa. Mitään ei onneksi tullut ylös. Saman reaktion mulle aiheuttaa youtuben finninpuristusvideot. Yleensä nautin niistä, mutta ison selkäkystan puristaminen saa mut voimaan heikosti. :D Fiilaako kukaan?
Poikkesin vähän aiheesta, mutta leffa on hyvä. Jos et ole ikinä katsonut yhtäkään turkkilaista elokuvaa, suosittelen sinulle Baskinia. Muista seurata silmä tarkkana kaikkia eventtejä.
from TEA MARIKA http://ift.tt/1LmQTVi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti