Viimein! Meidän reissun ensimmäinen kohde, Bryssel, yllätti minut todella positiivisesti. Mulla ei ollut Brysseliä kohtaan minkäänlaisia ennakko-oletuksia tai toiveita, ja varmasti jo siitäkin syystä Brysselistä jäi mulle niin valtavan hyvä kuva. Se elämän meininki ja tunnelma, se kaikki tuntui niin hyvältä! Meidän ainoa Bryssel-päivä oli valitettavan tuulinen, ja olin aivan jäässä +10 asteen lämpötilassa kovassa tuulessa värjötellessäni. Varmasti lämpimämmällä kelillä olisi voinut kierrellä vielä enemmän paikkoja, hengailla puistoissa ja nauttia ulkoilmasta. Kylmyydestä huolimatta ehdittiin tehdä vaikka mitä ihanaa. Brunsseilua ihanassa kahvilassa, vanhassa kaupungissa kiertelyä, överivohveleilla herkuttelua, nähtävyyksien ihailua ja hauskat keskiaikamarkkinat. Hattaraa, sangriaa markkinahulinoissa ja punkkua hostellin kylpyammeessa. Bryssel oli ihana, ja paljon nähtävää jäi vielä seuraavalle kerralle!
Brysselin aiemmin räjähtäneellä metroasemalla ja lentokentällä seisominen sekä viime päivien surulliset Orlandon tapahtumat ovat saaneet myös minut miettimään elämää. Moni kyseli, että kuinka sä uskallat lähteä Brysseliin, jossa on tapahtunut vain viikkoja aiemmin kauheuksia. Mutta hei, missä täällä lopulta voi olla niin turvassa? Voitko ikinä tietää varmaksi, mitä työmatkalla tai koulussa tapahtuu? Ja kuinka paljon todennäköisempää on joutua auto-onnettomuuteen kuin terrori-iskun keskelle? Mä haluan elää. En halua pelätä ja miettiä jatkuvasti entä jos. Elämä on kallisarvoinen mutta lyhyt, ja siksi siitä täytyy nauttia täysin rinnoin. Matkustelu pitää mielen virkeänä ja saa arvostamaan niin muuta maailmaa kuin kotiaankin, ja jos reissatessa jotain tapahtuu, niin kuolenpahan ainakin onnellisena. Vaikka kauheuksia tapahtuu, pelko ei saa estää elämistä.
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/1UPeDzc
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti