Tanssi on minulle elämä. Vaikka jalat vietäisiin, niin silti tanssin.
Itseni ilmaisemiseen, siihen että olen minä. Tanssiminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni, tapa olla sinut oman kroppani kanssa. Tanssilla voin ilmaista tunteeni, tulla kosketuksi, saan koskettaa. Tanssi on välttämättömyys henkiselle selviytymiselleni, nollaan muut ja lataan akkuni. Tanssi on sosiaalinen ympäristöni, tanssi pakottaa minut hyväksymään itseni ja oman kulttuurini ja muut ja heidän kulttuurinsa.
Saa kuunnella hyvää musiikkia - eikä vain korvilla vaan myös kropallaan ja antaa sen liikkeillään tuntea ja kertoa ilot, surut, hyrinät ja jytkeet. Mukava huomaamattoman monipuolinen hurmaava mukava tapa liikkua hikipäin. Tanssiessa saa liitää hetkessä irti arjesta. Olla nainen (vanhat rouvat kun voivat joskus hukata naiseutensa - kuten laulussa sanotaan) - olla lähellä toista ihmistä jonka kanssa voi jakaa sen hetken parhaimmillaan yhteisenä liikkeenä.
Tanssiessa kokee onnistumisia ja haasteita. Silloin saa heilutella helmoja kesähameessa ja laittautua kauniiksi. Tapa tutustua helposti uusiin erilaisiin ihmisiin yhteisen nimittäjän kautta. Nuoruudessa itselläni tanssiporukka oli perhe - jossa sinut hyväksyttiin itsenäsi. Tanssi on kivaa, hauskaa, ihanaa, jännittävää. Saa paljon hyviä muistoja muistelmiinsa.
Rakastan tanssimista. Oli se sitten lavalla esiintymistä tutussa kansantanssiryhmässä tai yöllä moottoritiellä autossa epämääräistä käsien huitomista. Tanssissa ehkä parasta on hyvänolon tunne, ystävät ja onnistumisesta seuraava riemu.
Koska se yhdistää liikunnan ja ystävien kanssa olemisen erinomaisesti, sekä tuo energiaa jokaiseen päivään, ja motivoi kehittymään. Tanssi on asia joka tiedetään ympäri maailman, ja sitä kautta pystyy tapaamaan paljon uusia ihmisiä ja tutustumaan kaukaisiinkin kulttuureihin hyvin.
Tällaisia vastauksia sain ystäviltäni ja tanssitutuiltani, kun tein pientä gallupia aiheesta muutama päivä takaperin. Olen tanssinut kolmevuotiaasta pikkutytöstä asti ja vuosien varrelle on mahtunut paljon kansantanssia, ripaus discoa ja showta, ja viimeisen puolen vuoden aikana kuvioihin on astunut mukaan lavatanssit. Motivaationi lähteet vuosien varrella ovat vaihtuneet. Jossakin vaiheessa ainoa asia mikä piti minut tanssijutuissa mukana oli tiedossa olevat ulkomaanmatkat ja toisinaan itse tanssin sijasta motivaattorina toimivat ystävät. Muutamien hankalien vuosien jälkeen suurimmaksi motivaation lähteeksi kohosi kuitenkin se tanssin ilo, joka on kantanut tähänkin päivään saakka.
Tanssi tulee juuristani, syvältä minusta. Vanhempani tapasivat toisensa tanssin kautta ja suvussani on paljon tanssin harrastajia. Tanssin riemu tulee ystävieni riemusta, siitä kun tavoitan heidän katseensa näyttämöllä ja jaamme yhteisen liikkeen. Tanssin riemu tulee reissuista, matkoista ja tapahtumista, yhteisöllisyydestä ja ryhmähengestä. Tanssi on vanhoja valokuvia, hyvistä muistoja ja uusien reissujen suunnittelua. Tanssi on vanhojen tuttujen kohtaamisista ja uusien tuttavuuksien löytämisestä. Se on hetkessä fiilistelyä ja haaveissa elämistä. Tyhjällä öisellä moottoritiellä ajamista, pitkiä katseita, bändipoikien kanssa jutustelua ja itsensä nätiksi laittamista. Kansallispuvussa pönöttämistä, hikisiä treenejä ja odottamaan kiirehtimistä. Pettymyksiä ja epäonnistumisia, joista seuraa kuitenkin ihan uudenlainen halu olla parempi. Tanssiessa on minun vuoroni loistaa, kokea onnen hetkiä ja unohtaa kaikki muu.
Miksi minä tanssin? Tähän minulla on palo. Tanssi olen minä.
from Siru I. http://ift.tt/29ffp9N
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti