Dreams of Paradise TUULIAJOLLA

Viime kuukausina olen seilaillut sinne tänne vailla päämäärää. Etsinyt paikkaani. Elämäntilanteeni muuttui keväällä pitkän parisuhteen päätyttyä ja siitä lähtien minusta on tuntunut kuin olisin jatkuvalla tuuliajolla. Olen mennyt virtojen mukana, tavannut ihmisiä, ollut yksin, katsonut mitä tapahtuu. Toisinaan minusta on tuntunut ihanan vapauttavalta tämä kaikki avoimien ovien ja mahdollisuuksien määrä, mutta toinen puoli minusta kokee pientä ahdistusta. Kun on aina tottunut tekemään paljon asioita ja elämään aikataulujen keskellä, on pelottavaa miettiä, mitä kaikkea tekee sillä ajalla, joka jää töiden ja nukkumaanmenon väliin. Pitäisi tehdä jotakin merkityksellistä, saada aikaan jotakin, olla hyödyksi. Tehdä uusia asioita ja hankkia unohtumattomia kokemuksia, olenhan nuori ja nyt on kesä.

Olen pitkään ajatellut, että jokainen ihminen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. En voi kuitenkaan kieltää, etteivätkö ympärilläni olevat ihmiset tekisi minua onnelliseksi ja juuri siksi onkin niin ristiriitaista, miten annan muiden ihmisten vaikuttaa niin paljon omaan  onnellisuuteeni ja itseeni. Uskon kuitenkin, että tekemällä niitä asioita, joista pitää ja olemalla oma itsensä kerää ympärilleen huomaamattaan niitä ihmisiä, jotka sopivat sinulle kaikkein parhaiten. Ehkä siinä piilee pieni viisaus.



Vuosi sitten tähän aikaan olin vielä isolla reissullani Saksassa oppimassa paljon uutta maailmasta ja ennen kaikkea itsestäni. Perillä avatessani matkalaukkua löysin vaatteiden välistä äitini sinne sujauttaman pikku vihkosen, Hyvän Elämän Taskukirjan. Kyynel silmässä mietin, miten rakas äitini minulle on ja kuinka hyvin hän tuntee minut, kun osasi antaa minulle tällaisen oppaan reissulukemiseksi ja matkaevääksi. Kirjassa on paljon pientä pohdiskeltavaa ja sinä kesänä otinkin tavaksi lukea siitä ainakin pari mietettä joka ilta ja aamu. Tänään kaivoin kirjan esiin pitkästä aikaa ja aion ottaa tavan uudestaan käyttöön ainakin loppukesäksi. Uskon, että me vedämme puoleemme niitä asioita, joita ajattelemme, ja siksi juuri myönteisten ajatusten lukeminen vaikuttaa hyvinvointiimme enemmän kuin uskoisi.

Tämän päivän ajatus sopii hyvin elämäntilanteen muutokseeni:

Kipu on hinta

Suurimmat siunaukset tulevat elämäämme valepukuisina; usein likaisissa haalareissa. Toivota muutokset tervetulleeksi, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Kun yksi ovi sulkeutuu,  kymmenen uutta avautuu. Usein muutos kyllä sattuu, sillä kipu on hinta, joka arvokkaista asioista on maksettava. Munakastakaan ei valmisteta munia rikkomatta.



Aloin kirjoittamaan tätä juttua ennalta suunnittelematta ja fiilispohjalta, ja nyt tässä vaiheessa minusta tuntuu, ettei jutulla ole edes punaista lankaa. Ehkä tarkoituksenani on kuitenkin jakaa teille vastaavassa tilanteessa oleville toivoa. Ei meidän tarvitse olla valmiita, eikä tietää mihin olemme menossa. Aina on toivoa paremmasta, vaikka sillä hetkellä ei välttämättä tietäisikään, mikä on parhaaksi itselle. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen, joten mitä jos vain keskityttäisiin elämään sen sijaan? Vaikka sitten ympäriinsä seilaillen ilman tarkkaa päämäärää. Eikö ne kaikista siisteimmät mestat löydy yleensä vahingossa eksyen?



from Siru I. http://ift.tt/293RL1B
http://ift.tt/1QUkjqj