Jo toistamiseen Norjassa tänä vuonna, tuntuipa hassulta... Matkaan lähdettiin Juuson kanssa maanantaina 22.8 joskus kukonlaulun aikaan. Mulla oli ollu edellisenä päivänä vielä iltavuoro ja sen jälkeen tein vikat pakkaamiset, joten fiilis oli hieman väsy. Väli Vantaa-Oulu meni tällä kertaa jotenkin tosi kivuttomasti, vaikka onhan se aika tylsä pätkä. Oulusta otettiin Miikka kyytiin. Oli kiva siirtyy pitkästä aikaa matkustamaan takapenkille. Oulusta matka jatkui Tornion kautta Ruotsiin ja sieltä vielä yhden rajan ylitys Arjeplogin kunnasta Norjaan Nordlandin alueelle, joka viissiin lasketaan keski-norjaksi, vaikka onkin napapiirin pohjoispuolella. Matka ei menny enää Ruotsin puolella niin putkeen. Ilta alkoi hämärtyy, vettä sato kaatamalla ja hirviä jolkotteli tienvarressa. Voin kertoo et vähä pelotti. Kaiken kruunuks autosta hajos pakoputki. Loppureissun ajan meillä oli ihan amisautolta kuulostava Corolla. Perillä oltiin joskus kolmen aikaan yöllä. Huhhuh, onneks ihan ehjänä. Muut kolme meidän porukasta oli tullu jo edellisenä päivänä. Yhteensä meitä oli siis kuusi. Mä ja pojat.
Viikon päätargettina oli ylläripylläri kalastus. Mahtu mukaan myös yks välipäivä, jolloin käytiin Juuson kanssa kattelee lähialueen nähtävyyksiä, eli luolia. Kun mä vedin repun selkään ja lenkkarit jalkaan, mulla tuli iiiiihan jäätävä vaellushinku. Mä niin kaipaan rinkkaa mun selkään ja rakkaita vaelluskenkiä.
Kuvista päätellen meille osu ihanat loppukesän kelit. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin menny. Parina päivänä vaan paistoi aurinko, muuten oli aika pilvistä ja välillä tuli vettäkin ihan kunnolla. Lämpötilat oli aurinkopäivinä jotain 15-18 asteen luokkaan, muuten oli vajaa kymppi. Viimeisenä aamuna lähettiin kalaan tosi aikaisin, silloin sai jo skramaa ikkunoita kun lämpötila oli painunu yön aikana miinukselle. :D Oli niin kylmä seisoo joessa!
Ihan hyvää teki päästä hetkeks muualle, vaikka tavallaan oli tosi outoo tulla samoille paikoille jossa oli jo kertaalleen tänä kesänä ollu. Toisaalta mukavaa, mut toisaalta siitä puuttu sellanen samanlainen hehku kun silloin kun joutuu oottaa uutta reissua vuoden päivät. Ei meidän edellisestä reissusta ollu kun noin kuukausi. Myös paluumatka mentiin kertarykäsyllä. Pakko sanoo, et ei se 1300km mitään herkkuu oo, varsinkaan pari kertaa vuodessa. Lähettiin eilen aamusta ajaa takas kohti Vantaata. Matka jännitti jo valmiiks, kun tää suunta vedettiin taas kahdestaan Juuson kanssa. Muut meni toista kautta. Edellisen reissun paluu ei menny ihan nappiin kun mä en millään pysyny ratissa hereillä. Tällä kertaa sain Juuson ajaessa kuitenkin vetästyä pieniä tirsoja ja omat ajovuorot meni ihan hyvin. Tuntuu että mä jopa pysyin paremmin hereillä kun ajoin keskellä yötä. Päivisin alkaa jostain syystä väsyttää enemmän. Himassa oltiin vasta viiden aikaan aamulla. Aika rankkaa, mut silti ihan kiva tulla kerralla koko matka. Musta Norja vois olla vähän lähempänä... :D
from Pita's http://ift.tt/2cqpqqr
