Kuvat - Milla
Edit - Minä
Muutama viikko sitten kuulin, kun eräs tyttö sanoi "Se on jotenkin liian onnellinen". Keskustelun luonteesta päätellen, hän viittasi ystäväänsä. Näin silloin sieluni silmin, kuinka haluan purkaa tämän tilanteen tänne blogiin todella Carrie Bradshawmaisesti kysymällä; Voiko olla liian onnellinen? Jostain syystä en kuitenkaan sitä postausta tehnyt. En kerinnyt. En halunnut. En osannut katsoa kysymystä laajemmin. Viime perjantaina tapahtui jotain, joka lauantaina sai koko maailman heräämään suruun ja epätietoisuuteen. Aihe palasi mieleeni.
Tällä hetkellä mulla on aikaa tälle postaukselle. Haluan kirjoittaa tästä ja mikä tärkeintä, tämä aihe mietityttää laajemmin kuin koskaan. Samalla kun luette tätä, miettikää mistä teidän onni on kiinni? Mistä te olette onnellisia? Miten te haluaisitte muiden reagoivan omaan onnellisuuteenne?
Itse luomme oman onnemme. Kukaan ei anna sitä nenän eteen ja onnellisuuden vuoksi on tehtävä töitä. Niitä rohkeita päätöksiä ja asennoitumista. Sitten tulee niitä hetkiä, kun on niin onnellinen ettei siinä oo mitään järkeä. Kun teitä vastaan tulee sellainen ihminen, josta huokuu onni, iloitkaa sen puolesta. Ottakaa siitä pala onnea myös itsellenne. Jos ikinä itse ajattelisin jonkun olevan liian onnellinen, kumpuaisi se kateudesta. Ja se on huono juttu. Miksi kadehtia jotain sellaista, joka on itsellekin saavutettavissa? Joskus asioiden eteen on vain tehtävä enemmän hommia. Jos joku kertoo avoimesti olevansa onnellinen, niin ANTAA PALAA! Hittoakos se on keneltäkään pois? Mun puolesta jokainen saa kuuluttaa onneansa koko maailmalle, jos siltä tuntuu! Tällä hetkellä me eletään melko pelottavassa maailmassa, liian vihamielisessä maailmassa. Eli jos joku on LIIAN onnellinen, onko se nyt niin paha juttu? Mun mielestä se on tervetullut "ongelma". Ennemmin se kuin liian vihainen tai onneton.
Hyvä esimerkki onneen ja hyvinvointiin on Indiedaysin vuoden hyvinvointi-bloggaaja Ella Elers. Joka sattumalta olikin kirjoittanut just postauksen kateudesta. Kuinka sopivasti! Sillä aihe liittyy oleellisesti myös tähän mun postaukseen. Saan tuosta upeasta likasta sellaisen käsityksen, että hän luo itse sen, mistä kirjoittaa. Luin Ella sun postauksen heti sen jälkeen kun olin kirjoittanut omani. Kiitos siitä. Se oli kutakuinkin täydellinen.
Oikeesti. Ottakaa vastuu itestänne ja elämästänne. Omasta onnestanne. Älkää murehtiko muiden onnea vaan iloitkaa niiden puolesta. Inspiroitukaa siitä. Aina ei voi olla onnellinen, joskus se saattaa tuntua jopa mahdottomuudelta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä kannattaisi tavoitella. Mitä järkeä tässä kaikessa muuten on?
Joten hei. Se kell' onni on, se siitä kailottakoot!
from R - Riikka K http://ift.tt/1LgPpER
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti