Heipsan taas - olen elossa!
Tässä viimeiset pari viikkoa ovat olleet sellaista myllerrystä, etten itse ole edes ehtinyt ja yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko blogia. Tästä tulikin tällainen tahaton blogiloma, jolta olen nyt palannut takaisin. Löysin luonnoksistakin melkein valmiin postauksen, josta puuttui vain kuvat ja toisen, josta taas puuttui kokonaan teksti. Miten olen voinut unohtaa nämä kahden viikon sisällä?
Tässä viimeiset pari viikkoa ovat olleet sellaista myllerrystä, etten itse ole edes ehtinyt ja yksinkertaisesti jaksanut ajatella koko blogia. Tästä tulikin tällainen tahaton blogiloma, jolta olen nyt palannut takaisin. Löysin luonnoksistakin melkein valmiin postauksen, josta puuttui vain kuvat ja toisen, josta taas puuttui kokonaan teksti. Miten olen voinut unohtaa nämä kahden viikon sisällä?
Heinäkuun alussa käytiin Helsingissä porukoiden kanssa pikkuserkkuni rippijuhlissa. Yövyttiin Hotelli Arthurissa, joka oli noh - ihan ookoo hotelli. Aamupala oli vähän pettymys, mutta huone oli ihan hieno ja siisti. Plussaa myös hyvästä sijainnista, rautatieasemalle ei kävellyt kuin ihan muutaman minuutin. Käytiin BurgerKingissä syömässä junareissun jälkeen, että teki hyvää! Edellisenä iltana oli vähän virahtanut ja pakkasin vasta neljän aikaan yöllä laukun valmiiksi - ja lähtöhän oli aamulla kello kahdeksan.
Rippijuhlat järjestettiin Olympiastadionilla (aika hiton siistiä, miksei mun juhlia järjestetty yhtä siistissä paikassa?) ja päästiinkin herkuttelujen jälkeen käymään ihan Stadionin puolella ja kiivettiin (mentiin hissillä) Stadionin torniin. En ollut aiemmin siellä käynyt, joten aika huisia oli! Sää oli myös mitä parhain, joten ylhäällä olikin sitten kiva kuvailla ja katsella maisemia.
Juhlien jälkeen lähdettiin pikkuserkun perheen luokse istumaan iltaa ja grillaamaan. Söin makkaroita ihan todella paljon, mahani oli kuin pohjaton kuilu! Päivä oli ihan todella ihana, näki sukulaisia ja sai laittaa mekon päälle (vaikka koko päivän tuntui, että näytän ihan lihavalta, rumalta ja hiukset oli ihan päin reisiä - älkää isosiskot koskaan vertailko itseänne 5 vuotta nuorempaan siskoon!).
Juhlien jälkeen lähdettiin pikkuserkun perheen luokse istumaan iltaa ja grillaamaan. Söin makkaroita ihan todella paljon, mahani oli kuin pohjaton kuilu! Päivä oli ihan todella ihana, näki sukulaisia ja sai laittaa mekon päälle (vaikka koko päivän tuntui, että näytän ihan lihavalta, rumalta ja hiukset oli ihan päin reisiä - älkää isosiskot koskaan vertailko itseänne 5 vuotta nuorempaan siskoon!).
Yllä kuvassa on tämä minun apinani, eli pikkusiskoni ♥ Vitsit tämäkin neiti on kasvanut ihan hurjasti sen jälkeen kun muutin pois kotoa! Pituutta on kohta yhtä paljon kuin minulla, mutta painoa varmaan satakiloa vähemmän. Ollappa vielä nuori ja laiha, ei siinä tykkään kyllä nykyisestäkin kropastani. Sinillä on muuten ihan sikakiva tyyli, ne tyylikkyysgeenit pomppasivat ilmeisesti suurimmalta osin minun yli. Välillä mietin, miksei sisko kirjoita blogia mun sijaan :D
Sunnuntai meni siis näiden juhlien merkeissä ja yöllä nukutti muuten ihan todella hyvin! Aamulla lähdettiin ajoissa aamupalalle ja jo ennen kahtatoista lähdettiin shoppailemaan kaupungille. Sitä rahan menoa taas, mutta kerrankos sitä alennusmyynteihin laittaa rahaa. Mukaan lähti maksimekkoa, koruja, pitsitoppia... Pitää tehdä jossain vaiheessa ostospostaus koko kesän ostoksista!
Treffattiin myös Sinin kummisetä ja hänen muksunsa Memphiksessä, jossa oli muuten ihan täydellinen ruoka. Kampin Memphiksessä olen joka kerta saanut ihan sika hyvää palvelua ja todella maukasta ruokaa. Ei voi muuta kuin kehua! Söin ankkaa (kuva alimpana), kun en uskaltanut ottaa Kengurua. Jep KENGURUA. Onko kukaan maistanut sitä?
Treffattiin myös Sinin kummisetä ja hänen muksunsa Memphiksessä, jossa oli muuten ihan täydellinen ruoka. Kampin Memphiksessä olen joka kerta saanut ihan sika hyvää palvelua ja todella maukasta ruokaa. Ei voi muuta kuin kehua! Söin ankkaa (kuva alimpana), kun en uskaltanut ottaa Kengurua. Jep KENGURUA. Onko kukaan maistanut sitä?
Samppanjaa kiitos!
Nämä viikot ovat siis olleet aika hulinaa muuton takia, vitsit että oli stressaavaa. Onneksi ei tarvitse taas muutaa vähään aikaan yhtään minnekkään! Palasin myös töihin heinäkuun alussa, joten sekin on vaatinut hieman totuttelua. Kuukauden lomalta takaisin töihin, huhhuh. Nyt on onneksi se rutiini taas pyörähtänyt hyvin käyntiin.
Tällä hetkellä työt ovat se rentouttava paikka, kun ei ehdi ajatella mitään. Mummo on sairaalassa kolarin ja aivojuttujen takia, niin sitä tuppaa ajattelemaan joka päivä. Huoli on kuluttavaa, mutta pahempi olisi jos ei olisi huolta ollenkaan. Pitääpä tänään tai viimeistään huomenna soittaa Mummolle. Käytiin keskiviikkona äiskän kanssa katsomassa Mummoa, onneksi vielä henki pihisee ihan hyvin! Eniten harmittaa se, ettei pääse näkemään tarpeeksi usein. Välimatkaa kuitenkin sinne on melkein 200 km, joten sitä ei ihan joka päivä ajella. Voin vaan kuvitella, miten yksinäistä osastolla on olla. Hoitajia ja muuta seuraa siellä käy niin vähän, tottakai auttamassa jo tarvitsee. Ei mummollakaan ollut huoneessa laisinkaan juttuseuraa muuten, kun hoitaja/joku muu kävi laittamassa jotain lääkettä tai vastaavaa. Eihän se ole hoitajien vika, töitä on vaan liikaa ja aina heitäkin vähennetään pois että säästetään. Ihan suututtaa!
Muistakaahan pitää isovanhemmistanne (ja vanhemmista ja muista läheisistä) huolta ja tavata heitä, jos vaan mahdollista ♥
~Taru
Tällä hetkellä työt ovat se rentouttava paikka, kun ei ehdi ajatella mitään. Mummo on sairaalassa kolarin ja aivojuttujen takia, niin sitä tuppaa ajattelemaan joka päivä. Huoli on kuluttavaa, mutta pahempi olisi jos ei olisi huolta ollenkaan. Pitääpä tänään tai viimeistään huomenna soittaa Mummolle. Käytiin keskiviikkona äiskän kanssa katsomassa Mummoa, onneksi vielä henki pihisee ihan hyvin! Eniten harmittaa se, ettei pääse näkemään tarpeeksi usein. Välimatkaa kuitenkin sinne on melkein 200 km, joten sitä ei ihan joka päivä ajella. Voin vaan kuvitella, miten yksinäistä osastolla on olla. Hoitajia ja muuta seuraa siellä käy niin vähän, tottakai auttamassa jo tarvitsee. Ei mummollakaan ollut huoneessa laisinkaan juttuseuraa muuten, kun hoitaja/joku muu kävi laittamassa jotain lääkettä tai vastaavaa. Eihän se ole hoitajien vika, töitä on vaan liikaa ja aina heitäkin vähennetään pois että säästetään. Ihan suututtaa!
Muistakaahan pitää isovanhemmistanne (ja vanhemmista ja muista läheisistä) huolta ja tavata heitä, jos vaan mahdollista ♥
~Taru
from Taru's Collection http://ift.tt/1Kq6sac
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti