Pita's Hyvää heinäkuuta!

Se oli sit siinä. Tästä päivästä eteenpäin en oo taas enää vakkarisopparilla lentokentällä. Mä oon ennenkin keplotellu soppareiden välillä. Ihan alkuun olin puolisen vuotta vakkarina ja sitten jäin exktraks kesällä 2011. Seuraavan kerran tulin vakkariksi vasta 2016 tammikuussa. Se aika välissä oli rentoo kun pysty ite määrittelee paljon tekee duunia. Plus mulla oli silloin myös muita töitä suht säännöllisesti. Viime kesän seikkailin taas toisella sopparilla, mut lokakuun alusta tähän päivään olin sitten taas vakkarina. Mä olin alkuun ajatellu pysyy vielä kesäkin töissä, mut jossain vaiheessa alkoi ahistaa niin paljon et pakko lähtee pois. Sain myös sen opintopaikan eräopas koulutuksesta, joten myös sillä syyllä oli ihan hyvä lähtee. Se vähän niinku pelasti mun tilanteen.

Olin ajatellu et olisin kokonaan tekemättä töitä tän 1,5 kuukautta ennen sen koulun alkua, mut tulin toisiin aatoksiin. Kyllä mä vielä heinäkuun lopulla käyn muutaman vuoron sutasemassa. Ehkä elokuussakin vielä jotain. Miten nyt kalareissuilta kerkee. Vaikka oonkin suunnitellu raha-asiani niin että lokoilu ja reissailu olis mahdollista, niin ei lisämassit oo yhtään pahasta näin opiskeluvuoden alkaessa. En oo ikinä nostanu mitään opintotukia, joten täytyy niihinkin tässä vielä perehtyä. Opiskelijaelämä, täältä tullaan... Tosi outoa.

Kesäkuun viimeinen viikko meni sairastellessa. Viime sunnuntaina mulla tuli töissä vähän nihee olo ja siitä lähtikin sitten kunnon kesäflunssa. Saikutin viikon ekat päivät himassa. Vähän harmittaa kun ajatellu vielä treenailla tän viikon. Salikortista loppui aika viikko sitten, enkä viittiny ostaa uutta kuukautta kun melkein koko heinäkuu menee muualla, mut voihan sitä treenailla muutenkin. Se jäi nyt vain haaveeks, vieläkin on vähän nuhaa. No ei voi mitään. Täytyy sitten reissussa pikkusen yrittää ylläpitää kuntoa. Lenkkarit mukaan siis!

Maanantaina on lähtö Norjaan. Siellä menee näillä näkymin vähän vajaa kolme viikkoa. Koskaan ei voi sanoo varmaks näitä suunnitelmia, ne voi muuttuu lennosta. :D Nyt ainakin ekaks Nordlandin alueelle kalastaa lohta viikoksi. Loppureissun suunnitelmat selvii sitten myöhemmin. Ehkä tiet vie vielä Finnmarkiin. Mulla on ihan kauhee ikävä Lapin yöttömiä öitä. Pakko päästä fiilistelee niitä. Norjan eka kohde on pikkusen napapiirin pohjoispuolella, mut se ei ihan riitä. Ei sielläkään tietty pimeetä tuu, mut se miten aurinko paistaa keskellä yötä tuolla ihan pohjoisessa on vaan niin siistiä. Nyt alkaa pakkausoperaatio. Onneks tälläsenä pakkauksen vihaajana oon pikkuhiljaa oppinu sopivan rutiinin, jolla pakkaaminen menee suht kivuttomasti ilman ahdistusta ja stressiä.

Hyvää kesää kaikille!

from Pita's http://ift.tt/2u9isKI

Pita's Juhannus 2017

Keskikesän juhlaa vietetään tänä vuonna vähän erilailla mitä yleensä. Ensinnäkin otin siihen jo varaslähdön torstaina. Käytiin Pinjan kanssa pitää juhannusetkot Särkänniemessä. Viime viikolla Pinja lähetti viestiä et lähetääks Särkkikseen jos on vapaata samaan aikaan. Eipä tarvinnu suostutella. Torstaina oltiin Särkkiksen porteilla venaamassa puiston aukeemista ja siellä sit pyörittiin koko päivä sulkemiseen asti. Ihan sama fiilis ku skidinä. Meijän perhe teki joka vuosi kerran kesässä retken Lintsille. Se ajoitettiin aina koulujenalkamisviikolle ja sellaselle päivälle et on mahdollisimman huono keli. Haluttiin välttää ruuhkat. Jatkettiin Pinjan kans vahingossa ihan samaa linjaa... Vettä tuli ajoittain ku esterin perseestä mut ei se menoo haitannu. Ei ollu tungosta. Siihen saatto kyllä myös vaikuttaa tää ajankohta. Juhannuksen korvilla kaikki oli varmaan tekemässä lähtöä mökeilleen.

Mä ylitin itteni pariin otteeseen ja kävin laitteissa jossa en uskonu ikinä käyväni. Olin jo etukäteen kuumotellu Pinjalle, et en sit uskalla tulla mihinkään hurjempiin. Pinja: "Mennääks tohon?" Mä: "No ei varmaan mennä!" Pinja: "Joojoo, mennään vaan." Mä: "Okei..." Aika helposti olin näköjään puhuttavissa ympäri. Käytiin sit melkein kaikissa laitteissa. Särkkis oli muuttunu aika paljon edellisesta kerrasta, josta oliki vierähtäny mulla jo 11 vuotta. Hurjimmat oli X ja Hype. Lempparit MotoGee ja tietenkin Tornado. Se on vaan ihan paras. Niissä käytiin monta kertaa. Illalla oli aika hyvä känni ilman alkoholia. Meil oli niin hauskaa.

Juhannusaatto alkoi siivoomisella. Kämppä oli päässy aika lääväks, joten päätin siivota kunnolla koko huushollin. Sen jälkeen lähdin viettämään juhannusta töihin. Ilmakin alkoi näyttää tutulta ja turvalliselta sateiselta juhannuskeliltä. Mä en oo ikinä ollu juhannusta töissä. Tänä vuonna ajattelin, et ihan sama. Mulla on kuitenkin tää soppari loppumassa ens viikon jälkeen, joten sit oon vapaa mökkeilee tai tekee mitä haluun. Tulee ainakin ihan mukavat rahat tästä viikonlopusta. Laskeskelin, että palkkaa tulee yli 40 tunnin edestä kolmelta päivältä!

Töiden jälkeen menin salille. Ajattelin, et siellä ei olis ollu ketään mut ihan normaalisti siellä oli porukkaa. Eli vähän. Tykkään Myyr-Bodysta koska siellä saa treenata lähes aina rauhassa.

Myöhemmin illalla tein eväät viikonlopuksi ja kattelin telkkarista YleX poppia.

Tuntuu kyllä aika hassulta viettää juhannusta yksin kotona. Kaikkialla on hiljaisempaa kun yleensä. Mökilläkin on tietty ihanan hiljaista siellä keskellä mettää, mut siellä sentään perhe ympärillä. Vähän on nyt orpo olo, mut toisaalta tuntuu ihan kivaltakin. Mikäs tässä ollessa. Siisti koti ja omaa rauhaa. Nyt on juhannuspäivä. Mä alan just tekee lähtöä aamuvuoroon. Illalla haluisin käydä stadissa kattomassa miltä siellä näyttää juhannuksena. Onko siellä niin hiljaista kun kaikki antaa ymmärtää. Hyvää Juhannusta kaikille!

from Pita's http://ift.tt/2sLL50x

Pita's Veera & Robert 10.6.2017

Vähän reilu viikko sitten juhlittiin Veera ja Robertin häitä. Veera on meidän sisarusporukasta ensimmäinen joka sujautti sormuksen nimettömään ja marssi alttarille. Joku olis voinu luulla et se oon mä, kun vanhin oon, mut ei. Veera alotti kaikki nää hommat muita aikaisemmin, kun teki meistä myös tätejä ja sedän vähän vajaa vuosi sitten. Vihkiminen oli Kytäjän kirkossa Hyvinkään hoodeilla ja itse hääjuhla ihan siinä vieressä.

Vihkiminen jälkeen mä kävin ottamassa Veerasta ja Robertista viralliset hääkuvat.

Muuten kamera pysyi aika visusti laukussa. Halusin kerrankin nauttia häätunnelmasta ihan mitään välikappaletta. Muutamat klipit otin mun uudella action kameralla, jonka olin just edellisenä päivänä saanu synttärilahjaksi. Mä oon viimeks ollu joskus teininä häissä niin, että mun ei olis tarvinnu kuvata. Ei siinä, hääkuvaaminen on ihan kivaa, mut oli myös kivaa olla kerrankin ilman kameraa ja vaan juhlia.

Ennen häitä mulla oli kauhee mekkokriisi. Olin pyöriny kaupoissa jo pidemmän aikaa löytämättä mitään. Olin myös tilaillut netistä erilaisia mekkoja huonoin tuloksin. Kaikki Nellyltä ja HerSecretiltä tilatut koltut lähti palautukseen. Parii päivää ennen häitä päädyin lopulta mekkoon, joka olin myös tilannut netistä aikaisemmin. Ajattelin alkuun, että se olis ollu liian arkinen mut kun yhdistin sen korkokenkiin ja siistiin laukkuun, tuli siitä just hyvä. AliExpress rocks... :D Hintaa mokomalle koltulle tais tulla 7e. Kokonaisuuden väri ei ollut yhtään "perusmua" mut tykkäsin siitä kuitenkin. Oli jopa ihan naisellinen olo, eikä kuitenkaan yhtään tukala. Tennarityttö pystyy näköjään muuntautumaan myös leidiksi pahan paikan tullen.

Juhlat meni kivasti. Meidän sisarusporukka puolisoineen oli ängetty samaan pöytään. Luulen, että meillä oli kaikista hauskinta. :D Jatkotkin oli aika railakkaat ja ne jatkui aamuun asti. Äijät kiipes katolle tanssimaan kun me soitettiin puhelimesta kaikkia biisejä lämpimässä kesäyössä. Ihan parasta!

from Pita's http://ift.tt/2tMdP8m

Pita's Kaksikymmentäseitsämän

Mulla oli synttärit viikko sitten. Täytin 27. Tuntuuks nyt vanhemmalta? Perus kysymys jonka aina joku heittää. Ei musta ikinä tunnu miltään, on vaan vaikee käsittää sitä et ikää tulee lisää. Mä pidän itteeni edelleen "noin parikymppisenä", mut oikeestihan mä lähentelen jo kolmeekymmentä. Mä en oo ikinä ajatellu ikää mitenkään erityisenä juttuna. Täysi-ikäisyys oli siisti juttu ja maaginen kahdenkympin raja, kun "teinivuodet loppuu", mut sen jälkeen ei oo oikeestaan ollu enää mitään väliä. Ei sillä, synttäreitä on mun mielestä aina ihan kivaa juhlia. Ei se oo niin itsestäänselvyys, et kuinka kauan täällä maailmassa saa elellä. Plus musta on aina kiva järkätä juhlia ihan vaan juhlimisen riemusta. Synttärit on hyvä tekosyy sille. Edelliset kemut järkkäsin kun täytin 25.

Tänä vuonna ei paljoo juhlittu, kun seuraavana päivänä oli Veeran ja Robertin häät. Käytiin kuitenkin synttäripäivän iltana skumpalla ja syömässä Wandasissa Pinjan, Amandan ja Juuson kanssa. Sitä ennen käytiin kattomassa Kaivarin Suomi 100 lentonäytös. Siis oikeestihan se oli mua varten järjestetty.

Musta on ihan kivaa olla just tän ikänen mitä oon. Mitäs mä oon näinä kuluneina vuosina saavuttanu? Ainakin mulla on parempi olo itseni kanssa kun koskaan ennen. Mä oon samasta aiheesta paasannu täällä blogissa ennenkin, kun mulla on aina ollu niin huono itseluottamus. Ei se korkeuksissa ole vieläkään, mut paljon on tapahtunu muutosta. Vihdoin tuntuu et pystyn lähtee kämpän ovesta hyvillä mielin ulos ja aatella et mä oon ihan ok. Ehkä se on jotain iän tuomaa varmuutta? Tai sellasta hälläväliä meininkiä? Ihan sama mitä muut ajattelee.

Tää ikävuosi on siitäkin jännä, että 27 vuotta sitten mun mami sai mut 27-vuotiaana. Tai siis oli just täyttämässä sen verran noin kuukauden päästä. Mä oon nyt sen ikänen kun mun porukat alkoi perustaa perhettä. Sitä on musta jännä ajatella. Voinko aatella itteni siihen tilanteeseen? En. En tiiä osaanko missään vaiheessa, enkä ota siitä paineita. Mulla on nyt menossa sellanen vaihe, et uskallan vihdoin alkaa toteuttaa haaveita. Aijon ottaa siitä ilon irti. Ehkä se on suurin muutos mikä tässä vuoden sisällä on tullu. Toivottavasti tää fiilis pysyy.

from Pita's http://ift.tt/2ttIabG

Pita's Hääkuvaajana

Olin pari päivää sitten pitkästä aikaa heittämässä kuvauskeikkaa. En siis pidä itteäni minään oikeena hääkuvaajana, mut muutamia keikkoja on tullu heitettyä. Lähinnä tuttujen häissä. Tän keikan sain myös tutun kautta, mutta en tuntenu hääparia ollenkaan. Ekaa kertaa mua oikeesti jännitti lähtee kuvaamaan. Oon aina tykänny kuvata ihmisiä, joten en tiiä miks nyt yhtäkkii alko niin kauheesti jännittää. Calcuksella tuli kuvattua aika paljon. Melkein joka viikko oli jotkut kuvaukset, välillä useemmatkin. Jopa päivän aikana saatto olla monta. Siinä se työpäivä meni äkkiä kun viiletti pitkin pääkaupunkiseutua kameran kanssa.

Multa pyydettiin viralliset posekuvat vihkimisen jälkeen. Olin paikalla jo hyvissäajoin odottelemassa, joten sain napattua vielä pari extrakuvaa kun hääpari tuli kirkosta ulos. Sen jälkeen alkoi posaareusrumba. Ensiks koko porukasta, jonka jälkeen kaasojen ja bestmanien kanssa, sitten parin vanhempien. Lopuksi itse hääparin kuvat. Piti toimia nopeesti, kun ulkona oli niin kylmä. Kuinka ollakkaan, ensiks on koko viikon ollu tosi hienot kelit, mut kun jollain on häät, menee pilveen ja on kylmä. Onneks ei satanu kuitenkaan vettä.

Parin viikon päästä on toiset häät. Siellä en tosin oo kuvaajana, vaan ihan vieraana. Meijän Veera menee naimisiin. Lupasin kyllä napata viralliset hääkuvat jossain välissä. Toivottavasti tulee hyvät kemut. Samana viikonloppuna on myös mun synttärit. Voipi olla, et niitä ei juhlita ollenkaan, kun hääjuhla vie varmasti voiton. :D No eipä haittaa, 27 ei oo mikään spesiaali luku. Jonnekkin se vuosi taas vierähti. Jokaisesta vuodesta täytyy olla onnellinen. Ei sitä koskaan tiedä kuinka pitkälle täällä maailmassa saa elellä.

from Pita's http://ift.tt/2scqHUw

Pita's Kesälomalainen

Lomaa kulunu reilun viikon verran, vielä viikko jäljellä. Viime viikolla lähettiin isolla porukalla kalareissuun Ruotsiin Mörrumille. Mun ja Juuson kans samaan kyytiin lähti pari Lappeenrantalaista jätkää, toisella autolla meni kuusi muuta. Yhteensä meitä oli kymmenen. Mukana pari uutta naamaa, mut suurin osa oi tuttuja. Laiva Turkuun lähti Turusta. Piti ottaa sellanen paatti, jolla oltais aikasin Tukholmassa. Mörrumille oli ajomatkaa kuutisen tuntia. Laivamatka meni aika villeissä merkeissä. Porukasta löytyi tanssiseuraa yön pikkutunneille asti. Itseasiassa en nukkunu laivalla silmäystäkään... Oli niin mielenkiintoiset keskustelut pilkkuun asti, eikä siitä ollu enää kun kaks tuntia siihen kun piti raahautua autokannelle. Miksi siis nukkua? :D Huh, mikä matka.

Myös kohteessa vietetty aika oli kosteanpuoleista... Kalastusolosuhteet Mörrumilla oli historiallisen huonot, joten otettiin kalastus aika rennosti. Aurinko paistoi, oli kesäisen kuuma, ympärillä kauniin vihreetä ja repussa aina siideriä... Mä en oo enää teinivuosien jälkeen pystyny vetää mitään karmeita juopotteluputkiä. Viimeks oon yrittäny jollain festareilla kahta päivää putkeen, mut ei oo oikein napannu. Noh, tulipahan nyt tällänenkin reissu sit koettua. :D Viikkoon mahtui kahet laivarebaukset ja muutamat joenrantatuubat. Sinne vielä väliin pienet tissuttelut. Huhhuh. Oli kroppa aika kovilla, mut kun seura on oikee, voi tällänenkin olla näköjään kivaa. Päivääkään en vaihtais, oli ihan törkeen hauska reissu. Kivaa et on päässy tutustuu tälläseen porukkaan.

Kun tultiin takas himaan, oli olo aika raihnainen. Mä en edes heti muistanu, et mullahan jatkuu vielä loma. Ei mulla ollu mitään suunnitelmia tän reissun lisäks. Tuntu aika helpottavalta kun ei tarvinnukkaan heti painella takas duuniin. Oon käyny ottaa Pinjan kanssa arskaa, syömässä sushia, polkenu mun ponilla, käyny lenkillä, alottanu taas treenaamisen ja käyny kalassa. Heitin myös talviturkin meressä! Oli kylmää, mut päätin et nyt on mentävä.

En muista millon oon viimeks lomaillu ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Siis ihan vaan ollu. Oon nauttinu ihan törkeesti näistä päivistä. Oon saanu ajottaa salit ja lenkit ihan mihin vaan ja päässy tekemään kaikkia juttuja. Mä en oikeesti ees muistanu miltä tällänen tuntuu. Palkattomia lomia mulla ei oo kunnolla oikein edes ollu ja kaikki muut pidemmät vapaat on ollu aina ihan täyteen ahdettuja. Tai siis vapaata on otettu silloin, kun on ollu joku reissu. Kalareissut on ollu prioriteetti numero yksi, muut reissut siihen sit perään. Niin se tulee jatkossakin olemaan, mut olishan se siistiä jos välillä sais pidettyä tälläsiäkin lomia. Mä oon ihan lomahumalassa, niin hyvältä tää musta tuntuu tällä hetkellä. Onneks tätä jatkuu vielä viikon verran!

from Pita's http://ift.tt/2qf8Z6D

Pita's Flunssa loppu ja loman alku

Mä oon sairastellu kohta viikon... Viime sunnuntaina mulla tuli kesken päivän töissä jotenkin väsähtäny fiilis ja pientä köhää. Sinnittelin päivän loppuun, mut sit seuraavana päivänä soitin ja sanoin, et nyt on vähä heikko happi. Kelasin et pieni kevätflunssanen olis menny parissa päivässä ohi,  mut ei. Ensiks paheni kurkkukipu, sit lähti ääni, tuli yskä ja lopulta iski vielä karmeen räkätaudin. Ke iltana hourailin yksin kotona kovassa kuumeessa. Kaiken tän perusflunssailun lisäks mun nenästä alkoi vuotaa verta monta kertaa päivässä. Mulla on ollu aina probleemia nenäverenvuotojen kanssa, mut nyt meni kyllä totaalisesti hermo kun olin suurimman osan ajasta muutenki vähän avuttomassa kunnossa ja sit viel tollanen säätö päälle. Ku nenu lähti vuotaa, se vuosi aina suunnilleen puol tuntia valtoimenaan, vaikka mä kuinka yritin sitä saada tyrehtymään. Oli aina entistä höpsähtäneempi olo.

Kävin mä lopulta sit ihan kunnolla lääkärissäkin. Joku ärhäkkä viirus jyllää, mut ei sen ihmeenpää. Nenäverenvuotoon vaikuttaa rakenteelliset jutut ja kävi ilmi et yks särkylääke, joka mulla on käytössä, heikentää hyytymistä. Meni se lääke vaihtoon. Muutenki tullu siitä ihmeellisii sivuvaikutuksia.

Nyt alkaa vihdoin tauti hellittää. Mä en oikeesti muista millon olisin viimeks ollu niin kipee kun nyt. Ihan hyvin oon pysyny terveenä pari viimeisintä vuotta. Nyt sit iski korkojen kera. En oo koko viikkon ollu töissä ja huomenna mulla alkaa kesäloma. Tai virallisesti maanantaina, mut huominen on jo vapaata. Seuraavaan pariin viikkoon ei tarvii miettii lentokenttää. Seuraavan kerran meen töihin vasta kesäkuun alussa. Huomenna lähetään isolla possella Ruotsiin. Mun ja Juuson kyytiin hyppää pari Lappenrantalaista kundia ja toisella autolla matkaa kuuden hengen sekalainen sakki. Mörrumilla on tällä hetkellä vähän huono tilanne kalastuksellisesti, mut kivaa silti päästä lähtee. Mä oon niin loman tarpeessa. Onneks tää kuntokin on varmasti huomenna taas astetta parempi. Tiistaina on vasta eka kalastuspäivä, joten enköhän mä siihen mennessä tervehdy täysin.

Olispa jo huominen. Tän päivän oon vielä ottanu ihan iisisti, kun tuntuu et kun vähänkin liikkuu, meinaa taju lähtee kupolista. Muuten olo on jo ihan hyvä. Nyt saa riittää tää neljän seinän sisällä kyhjöttäminen. Toivottavasti tulee siisti reissu ja hyvä loma muutenkin. Ruotsissa oon viikon, mut sit ei olekkaan vielä mitään suunnitelmia.

from Pita's http://ift.tt/2qgWnbM

Pita's Kalastusharrastus auttaa jaksamaan

Viime viikolla mulla oli vain yksi päivä vapaata töistä. Onneks loma siintää jo viikon päässä, joten  työputki ei haittaa. Vaikka kyllä alan taas aika kypsä ja hermoloman tarpeessa. Sen ainoon vapaan käytin kalastukseen. Viime viikolla oli jo mukavan keväiset säät. Kevään aikana kalastus on jääny vähemmälle ihan sen takia, et töitä on ollu enemmän. Toki myös kevään viivästyminen otti omansa. Sen on huomannu fiiliksessä. Tai ei ihan suoraan, koska oon perusluonteeltani aika positiivinen ja sellanen joka jaksaa vaikka välillä tuntuiskin vähän nihkeeltä. Nyt kun pääsin taas vihdoin kalaan, tuntu et olisin ihan uudesti syntyny. Se fiilis mitä kalastus tuo mulle, on jotain ihan käsittämätöntä. Siinä ei pysty keskittyy mihinkään muuhun kun siihen mitä on just tekemessä, joten se nollaa aivot ihan täysin. Muistan sillon kun alotin perhokalastuksen ja reissuja alkoi tulla enemmän ja enemmän, alko myös mieliala kohtentuu ja se pysy tasaisena paremmin. Mä en tajuu miten kalastus ja luonnossa oleminen voikaan vaikuttaa tollein. Ei se ehkä kaikilla vaikuta. Mulle se tuntuu olevan henkireikä.

Oon nyt lähiaikoina joutunu vähän taistelee tulevasta kesästä työpaikalla... On ollu pientä sekaannusta onko mua laskettu kesän vahvuuteen vai ei ja myös toi eräopas koulutukseen pääseminen toi oman härdellin koko juttuun. Kun sanoin, et jäisin kesällä veke et kerkeen tekee ennen koulutuksen alkamista just näitä harrastukseen liittyviä juttuja, ei saanu kovin hyvää vastaanottoo. Kyl mä sen ymmärrän et tää nyt tuli vähän nopeella varotusajalla, mut en mä voinu mitään. Justhan mä sain vasta tietää, et mä pääsin sinne Kiljavalle. Ymmärrän myös sen, et kesä on meil lentokentällä aina se pahin aika vuodesta ja silloin tarvii enemmän porukkaa, mutta se on myös mulle se ainoo aika vuodesta kun pääsen oikeesti kunnolla tekee niitä juttuja minkä takia mä tällä hetkellä töitä teen. Vaikka voi kuulostaa hölmöltä et laitan harrastuksen työpaikan edelle, mut kyl mulle se oma hyvinvointi on tärkeintä ja sen hyvinvoinnin mulle pääasiassa tekee tää kalastusharrastus. Joskus ehkä pääsen työllistää itteni johonkin joka liittyy harrastuksiin ja silloin tällästä vastakkain asetteluu ei tarvii tehä. Aika näyttää.

from Pita's http://ift.tt/2pclnnc

Pita's 10 vuotta treenaamista

Tänä keväänä tulee 10 vuotta täyteen kun alotin punttien nostelun salilla. Ihan tarkkaa päivämäärää en muista, mut jossain tässä näiden kevät kuukausien aikaan se oli. Luistelutaustasta johtuen mulla on aina ollu jalat ihan hyvässä kunnossa, mut yläkropalle en ollu oikeestaan koskaan tehny mitään. Ai kauheeta mä muistan vieläkin sen lihassäryn joka tuli ekan salikerran jälkeen. :D Haha, tuntu vissiin niin hyvältä et pakko oli jatkaa. Mä tykästyin treenaamisen heti ja rakkaus lajiin on vaan kasvanu kokoajan. Mun pisin tauko salilta on 3kk vuonna 2011. Mulla oli sinä kesänä niin paljon kaikkee juttuu meneillään, et päätin olla hetken treenaamatta. Kesän loputtua palasin taas salille ja jatkoin normaalisti. Välillä mulla on ollu sellasia 2-4 viikon taukoja, jos on ollu jotain Aasian matkoja tai kalareissuja. Tauot tekee välillä ihan hyvää, jos ne ei vaan veny liian pitkiksi.

Alotin treenaamisen Myyr-Bodyssa, joka oli silloin Myrtsissä. Myöhemmin se siirty Martsariin. Vuonna 2012 päätin vaihtaa salia Fitness 24/7 Martsariin. Siellä viihdyin reilun vuoden verran, kunnes palasin takasin Myyr-Bodyyn. Siellä mä käyn edelleen. Sen jälkeen kun lopetin e-pillerit syksyllä 2014 alkoi treenit luistaa jotenkin entistä paremmin. Jaksoin paljon paremmin ja pystyin lisää helpommin painoja. Myös palautuminen tuntui sen jälkeen helpommalta. Siitä lähtien treenaaminen on ollu entistä siistimpää, vaikka ennenkin siitä nautin.

Salitreenaus on auttanu mua jotenki hyväksyy itteeni viime aikoina paremmin. Mun on vaikee suhtautuu siihen, et kroppa muuttuu väkisin jotenkin kun ikää tulee enemmän. Kroppa ei vaan mitenkään voi näyttää samalta 17 ja 27 vuotiaana, vaikka kuinka niin toivoisin. Mun kroppa näyttää myös aina vähän erilaiselta riippuen siitä mikä aika vuodesta on. Se, et treenaus tekee musta fyysisesti paremman kuntoisen, auttaa jotenkin noiden muiden asioiden hyväksymisessä. Tällä hetkellä painan enemmän kun koskaan ja nyt mennään taas sitä aikaa vuodesta kun kroppa on jotenkin muutenkin vähän jumissa. Silloin on enemmän höttöä. Paino on jumittunut 60 kiloon.

Paino mulla pysyy suunnilleen samana aina, vaikka koostumus muuttuukin. Mä oon tällänen perus salimöllykkä. Höttöö vähän siellä ja täällä, mut alla lihasta. Olis kiinnostavaa tietää millanen kroppa paljastuis jos alkais diettaamaan. Mä en ihan tiedä mitä mä tällä hetkellä ajattelisin mun kropasta. Mulla on periaatteessa ihan hyvä olla, mut pieni kiristyminen vois olla paikallaan. Eiköhän se sieltä ittestään taas tuu kun kesä pärähtää kunnolla käyntiin. Kroppa toimii silloin kaikinpuolin paremmin! Pääsääntöisesti oon kyllä ihan ookoolla mielellä.

On hauskaa et treenaaminen on nykyisin aika in. Fitnesskisat nostaa suosiotaan ja terveellistä elämää hehkutetaan. Silloin kun mä alotin treenaamisen vallitsi muodissa vielä enemmän laihuuden ihannointi. Silloin tuli itsekin mietittyä sitä aika paljon ja välillä tuli himmailtua treeneissäkin, et lihakset ei kasvais liikaa... Samalla kuitenkin selasin aktiivisesti alan lehtiä ja pidin lihaksikasta kroppaa hyvän näköisenä. Minna Pajulahtea tuli seurailtua lehdistä aikoinaan ja siisti juttu olis myös Janni Hussi kun se voitti fitnessmalli kilpailun. Muistan myös kun bikini fitness teki tuloaan. Alkuun sitä jopa vähän paheksuttiin, tai sellasen kuvan mä ainakin sain. Nykysin sen suosio on kasvanu ihan hullusti! Välillä mullekin on tullu pientä poltetta osallistua johonkin lajiin. En kyllä oo yhtään kilpailuhenkinen ja tekisin sen lähinnä vaan mielenkiinnosta millaiseen kuntoon kroppansa voi saada ja miten se vaikuttaa mieleen yms. En tiedä kestäiskö mulla pää sit, koska mulla on kuitenkin olla kaikenmaailman probleemaa näiden asioiden kanssa. Tai ehkä se vois parantaa? En tiedä. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan riitä aika kahteen "lifestyle" harrastukseen. Nyt mä panostan täysii luontoon ja kalastukseen, koska ne tuntuu hyviltä.

Nykyisin on paljon kaikkia fitnessbloggaajia yms, joita on helppo seurata. Treenivinkit löytyy youtubesta ja inspistä saa vaikka mistä. Se on tehny ittensä kehittämisestä tavallaan aika helppoa. Mä oon aina treenannu ihan yksikseen, eikä kukaan oo jeesaillua mua ensimmäistä salille tutustumiskertaa lukuunottamatta. Joskus mä vielä haluisin, et joku kattois mun tekniikat varmasti kuntoon ja antais uusia vinkkejä. Ehkä mä vielä joskus otan ittelleni jonkun PT:n. Olis kiva saada kaikki tekniikan varmasti kuntoon. Jossain vaiheessa kiinnostais myös kokeilla jotain vähän toiminnallisempaa kun pelkkä punttaus. Oon miettiny crossfitiä. Haluisin kehittää enemmän sellasta räjähtävää voimaa. Myös tankotanssia olis siistiä testata, se tekis varmaan ihan hyvää koordinaatiolle. Se onkin to-do listalla varmasti ihan lähiaikoina. Liikkuminen ja harrastaminen on ihanaa!

from Pita's http://ift.tt/2po1qXh

Pita's Mulla on ripset

Kävin ottamassa volyymiripset! Olin jo pitkään miettiny et kehtaisko tuota ja nyt ennen Gotlannin reissua kävin ittelleni sellaset hankkimassa. Aluks mietin, et raaskinko laittaa niihin kuukausittain niin paljon rahaa, kun kevätkin on tulossa ja kalastus alkaa viedä taas fyffee, mut halusin sit kuitenki kokeilla miltä ne mulla näyttää ja helpottaako arkee yms. Volyymiripsiin päädyin klassisten sijaan, kun olin kuullu niistä hyvää.

Pituuksista tai kaarevuuksista en tienny yhtään mitään. Laitettiin D-kaarta ja ekalla keralla tosi maltillista pituutta. Nyt on käyny kerran huollattamassa ja silloin laitettiin ulkonurkkiin vähän pidempää. Ekat ripset sai mut järkyttyy aika pahasti kun en ollu yyyyhtään tottunu! Meni monta viikkoo, et aloin olla sinut niiden kanssa. Aloin tykkää niistä enemmän kun ne vähän harveni. Olis ehkä pitäny alkuun kokeilla niitä klassisia, eikä heti rykästä volyymia. :D Jatkossa aijon kyllä varmaan kokeilla vielä muitakin pituuksia ja ehkä myös kaarevuuksia. D-kaari on tosi näytttävä, luulen että tykkäisin vähän maltillisemmasta kaarestakin. Ripset mun silmiin tuuppas Elina, Salon Seacretista. Elina on mun siskon hyvä kaveri ja mäki oon sitä kautta tutustunu. Elina pisti kaverinsa kanssa oman yrityksen pystyyn jonkin aikaa sitten. Kiva käydä tukemassa tuttua yrittäjää.

Siitä en tiiä onks nää helpottanu meikkirutiineja kauheesti. Muutenki yleensä olin tuupannu silmiin vaan ripasia ja nopeet eyelinerit. Siinä ei kauaa mee. Nyt käytän enemmän aikaa pohjaan ja kulmiin. Se on näiden kanssa ollu kivaa, et näyttää freesimmältä vaikka olis pitkän päivän töissä. Ripsarit ja muut silmämeikit kun tuppaa aika vähän suttaantumaan ja karisemaan päivän mittaan. Nyt sitä onglmaa ei ole kun ei oo silmissä ollenkaan meikkiä. Nää on myös pysyny mun mielestä ihan hyvin. Ekan setin kävin huollattamassa viiden viikon jälkeen, eikä ne silloinkaan ollu vielä ihan karmeet. Harventunu ja ylikasvanu toki, mut ei mitenkään ihan överisti. 

Elinan luona on tuntunu hyvältä käydä. Mä aina jännitän kaikkia tollasia "kaunistautumispaikkoja" kun mua ahdistaa istua pitkään samassa paikassa. Se on niin tylsää ja ahdistavaa on se, kun joku häärii just sun takia ympärillä. Tuntuu kiusalliselta. Siks en käy kampaajallakaan. Elinan kanssa aika on kuitenki menny aina leppoisasti jutellessa. Meillä on aika paljon samanlaisia ajatuksia vähän kaikesta, niitä on kiva siinä yhdessä jakaa. Olis ehkä joskus kiva kokeilla muitakin paikkoja, mut jos hyvän löytää niin miksi sitten vaihtaa. :D

from Pita's http://ift.tt/2qdbNwq

Pita's Thaimaa 2016: Takaisin Bangkokiin ja kotiin

Hah, mennään vielä hetkeks takas viime vuoden lopulle... :D Vähän jääny tää postaus roikkumaan. Changin jälkeen tultiin vielä pariks päiväks takas Bangkokiin. Rantalomailua olis voinu jatkaa vielä vaikka viikolla tai useammalla, mut ihan kivalta tuntu myös palata isoon kaupunkiin. Joku noissa suurkaupungeissa kiehtoo.

Oltiin Bankkarissa kaksi yötä. Yksi kokonainen päivä oli vielä aikaa hengata kaupungilla. Se meni pyöriessä vähän siellä ja täällä. Käytiin kokeilemassa Victory Monumentin vireinen ruoka-alue, josta sai monessa paikkaa kehuttuja nuudeleita. Boat noodlesit oli ihan pakko käydä testaamassa. Miksi ei oltu menty sinne aikaisemmin... Oli hyvää! Mestoilla oli ihan sikana porukkaa. Annokset oli tosi pieniä ja maksoi noin 10 senttiä. Niitä tilattiin aina useempi kerralla. Ai että. Hauska kokemus! Jos vielä pääsen Bankkariin, täytyy mennä uudestaan syömään.

Kierreltiin myös kauppakeskuksia ja tehtiin pieniä ostoksia. Käytiin myös Siam Paragonin Sea Lifessa tutkimassa fisuja. Kierrellessä ja kaarrellessa tuli uudestaan nälkä, joten pitihän sitä käydä taas syömässä. Jokaisen Aasian reissulla on yksi pakollinen burgeripäivä, Mos burgerissa. Se on japanista lähtöihin oleva hamppariketju.

Loppuilta fiilisteltiin auringonlaskua. Mulla oli kauheen haikee olo jo nyt, vaikka vielä oltiinkin paikanpäällä. Seuraavana aamuna piti taas lähteä kohti Suomea. Joulu oli ihan ovella, mut senkin oli unohtanut noissa lämmöissä. Hetkellisesti tuli jouluinen fiilis, kun etsiskeltiin tulias/joululahjoja ja yhdessä kauppakeskuksessa soi joululaulut. Sillä välin kun oltiin Changilla oli kaupungille tullu muutakin jouluaiheista. Hienoja valoja ja joulukuusia.

Bangkok ja Koh Chang on molemmat mun mielestä tsoi kivoja paikkoja. Kumpaankin voisin lähteä vielä uudestaan. Tällänen kaupunki/rantaloma on ihan kiva yhdistelmä. Tarvii tietenkin vähän järjestelyy ja viitselijäisyyttä, mut on kyllä sen arvoista. Tosi helppoa oli toi matkanteko. Kaikki toimi niin kuin pitikin. Kyllä mä vielä kunno reppureissulle haluan! Sit ainakin pääsee suunnittelee. :D

Mulla on taas kauhee matkakuume. Ei oo päiväkään, että en potis jonkunlaista matkakuumetta. Telkkarista on alkanu pyörii Madventuresin eka tuottari. Se ei auta yhtään tähän kuumeiluun. Onneks on kesä tulossa ja ainakin kalareissuja. Seuraava sellainen koittaakin jo kolmen viikon päästä. Mä oon silloin kesälomalla!

from Pita's http://ift.tt/2oqsIPO

Pita's Mitäs täs?

Noniiiin, mitäs täs. Jääny molemmat blogit vähän oman onnensa nojaan taas kevään edetessä. Ärsyttävää, koska rustaaminen on edelleen musta kivaa, tuntuu vaan että aika ei riitä. Kevät on tosiaan edenny jo ihan mukavan pitkälle. Se ei kyl näy vielä missään... :D Reilun viikon päästä on jo toukokuu ja täällä tulee edelleen lumikuuroja ja on hullun kylmää. Jes. No ei siinä, kai se kevät kohta tulee. Onneks on ollu kuitenki aurinkoisia kelejä.

Viime kuun viimeisellä viikolla lähettiin Hannan, Viljamin ja Juuson kanssa jälleen Gotlantiin. Ai kauheeta sitä reissua olikin odotettu pitkään. Tällä kertaa lautta-aikataulut ei oikein menny yksiin laivan kanssa, joten päätettiin alottaa matka Helsingistä. Yleensä ollaan lähetty Turusta. Meillä oli melkein koko päivä aikaa pyöriä Tukholmassa ennen laivan lähtöä. Oli kiva päästä käppäilee Tukholman katuja. Mä tykkään siitä kaupungista koko ajan enemmän ja enemmän. Täytyis joskus kyllä mennä sinne ihan kunnolla. Jäädä yöks ja tutkia paikkoja.

Tää Gotlannin reissu oli meijän porukalle kolmas. Siitä kirjottelin enemmän toisen blogin puolella. Viikko kalassa meni ihan hullun nopeesti. Päivät vaan katos johonki. Oli vähän erilainen reissu taas. Ainakin säiden puolesta. Alkuun oli tosi keväistä, mut sit kelit kylmeni aika paljon. Muutamana aamuna oli pakkasta. Musta tuntuu, et mä en oo vielä koskaan ollu millään reissulla niin onnellinen kun tuolla. Haikeena muistelen jo sitä fiilistä. Mä en tiiä mikä oikeestaan oli toisin muihin reissuihin verrattuna, mut mulla oli kokoajan ihan tajuttoman hyvä olla. Heti ekasta päivästä lähtien. Kun istuttiin autossa paikan vaihdosten välissä, mä vaan tuijotin ikkunasta ja mietin miten mulla onkin niin rauhallinen olo. Mä vaan nautin jokaisesta hetkestä. Tuijotin maisemia ja kalastin täysiä. Olin niin siinä hetkessä, yhtä sen kaiken kanssa. Nyt meni deepiks, mut siltä musta tuntu. :D Taas tuntu tosi vaikeelta tulla takas kotiin. Se on ärsyttävää. Olis kiva nauttii siitäkin, mut ei se vaan mee mulla niin.

Gotlannin jälkeen meni vaan muutama päivä kun olin taas menossa. Tällä kertaa ihan vaan parinsadan kilsan päähän, Tampereelle. Siellä oli taas Perhomessut ja me juhlistettiin samalla meidän tyttöporukan "vuosijuhlaa". Nää oli jo kolmannet messut yhdessä. Messuilla oli kivaa kun jengi tuli juttelemaan. Samalla myös vähän hämmentävää, kun muutamasta tyypistä mulla ei ollut mitään hajuu ketä ne oli, tuli vaan morjestaa ihan nimellä ja tosi tuttavallisesti. :D Hauskaahan se oli. Messujen jatkot oli jälleen aika railakkaat. Krebattiin pilkkuun Ilveksen yökerhossa. Aamulla oli hutera olo, mut urheasti oltiin takas messuilla jo kymmeneltä!

Reissun ja messuilujen jälkeen oli taas aika palata ruotuun. Mulla tuli muutama viikko salista taukoa. Yritin kyllä muuten jumpailla ja korjata mun rikkinäistä selkää. Ei se kuitenkan tunnu samalta kun kunnon punttistreeni! Itsetunnon kanssa on taas ollu aika paljon tekemistä. Mulla on nykysin ihan ookoo kausia, mut sit välillä taas pudotaan pohjalle. Sieltä mä yritän taas nousta ja hyväksyy itteeni ja kroppaani paremmin.

Viime viikonloppuna oli pääsiäinen. Mä sain siihen onneks haalittua ihan kivasti työvuoroja, kun oli paljon pyhäpäiviä. Olishan se ollu ihan kivaa olla vapaallakin, mut pakko kertätä rahaa kesälle ja syksylle. Sain aika huonosti tunteja tälle kuulle, joten kaikki ylimääräiset vuorot on napattava. Sunnuntain olin vapaalla. Sillon pidettiin porukoiden luona Louhelassa pääsiäisillallinen. Veeran poitsu Leo on kasvanu ihan hullusti sit viimenäkemän. Siellä se pallopää yritti kiipeillä kaikkia tukia vasten. Kohta se varmaan kävelee.

Myös tälle viikolla sain haalittua enemmän vuoroja, mitä alunperin vuorolistassa oli. Neljän päivän vapaat vaihtui yhdeksi! Hyvä niin. Kun on palkattomalla lomalla melkein puoltoista viikkoa, näkyy se tuloissa tietenkin. Nyt pitää kiriä takaisin ja toivoo, että jää taas yli sen verran että saa alkaa laitettuu sivuun rahaa.

Onneks oon laittanu sivuun rahaa ja valmistautunu jo kesään. Mulla oli sellanen pieni toive mielessä, et voisin taas jättäytyy extraks tuolta töistä. Nyt pystyn tehdä sen ja oikeestaan mun on pakko. Mä nimittäin PÄÄSIN KILJAVAN OPISTOLLE! Elokuussa alkaa eräoppaan koulutus. Mitä vitsiä, tuntuu ihan hassulta... Mä en oo moneen vuoteen ollu missään koulussa. Nyt pääsen harjottelee juttuja mistä tykkään. Tapaan uusia ihmisiä ja tuun varmasti kokee kaikkee jännää. Kuinka siistiä! Mä en oikeesti osaa vielä ihan sisäistää tätä koko hommaa. Viimesen viikon ajan oon odottanu naama kiinni sähköpostissa, et tulisko sieltä jotain vastausta. Keskiviikkona sinne tupsahti odotettu viesti. Mut on valittu. Meitsi alkaa opiskella! Hui.

from Pita's http://ift.tt/2pJvRHi