Kiipeän ylös jyrkkää ja kapeaa kallion reunaa tarttuen kiinni jokaisesta puunjuuresta mistä vain kiinni saan. Jännittää. En halua pudota. Pidän tauon ja nousen hetkeksi pystyyn puusta tukea ottaen ja katson taakseni. Suustani pääsee epämääräinen ouvau! - kiljahdus, kun nään edessä aukeavan maiseman. Jatkan kiipeämistä ylöspäin kunnes pääsen tasanteelle josta maisema aukeaa vielä entistäkin upeampana. Istun alas enkä voi lakata tuijottamasta. Silmä lepää ja mieli rentoutuu. Näinä hetkinä sitä tuntee suurta kiitollisuutta että on saanut syntyä näin kauniiseen maahan kuin Suomi.
Aamulla tehty retki Hyyppäänvuorelle oli samaan aikaan rentouttava ja energisoiva. Metsässä kävellessä arjen kiireet ja turhat murheet unohtuvat. Ajatukset puhdistuvat. On ihanaa keskittyä vain siihen mitä näkee ja kuulee. Ja mikä olisikaan mukavampaa laatuajan viettämistä omien vanhempien kanssa kuin luonnossa retkeily näin upealla kelillä. Liikuntamuotoja on niin monia, että luonnossa liikkuminen tuppaa ainakin omalla kohdallani usein unohtumaan. Tämänpäiväinen oli hyvä muistutus siitä, kuinka kannattaa hyödyntää näitä upeita maisemia ja nauttia niistä niin paljon kuin mahdollista.
Joten kuomaseni siellä ruudun toisella puolella, ylös, ulos ja metsään!
from A piece of inspiration http://ift.tt/2cQNMZb
http://ift.tt/1fcpupQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti