Kylläpä tulee haikea fiilis ja ikävä Roomaa ja matkaseuraa näitä kuvia katsellessa. Kuvat on räpsitty illalla kauniissa Trasteveren kaupunginosassa, kun oltiin menossa pizzalle ja viinilasilliselle. Ostin tuon U P E A N hameen Rooman varmaan 5-kerroksisesta (muistanko oikein?) Zaran taivaasta, ja en malta odottaa että saan pukea tuon uudelleen päälleni! Ahh, kunnon prinsessaunelma.
Tää viikko on ollut kerrassaan kamala. Mua harmittaa että viime postaukset on ollut usein ainakin osittain valitusta, mutta ei voi nyt mitään. Life is what it is. Tiistain odotettu vapaapäivä kului jäätävässä kurkkukivussa ja kuumeessa, yöllä heräsin joka kerta kun yritin nielaista - sattui aivan helkkaristi! Loppuviikko olisi ollut töitä, mutta saikulla ollaan edelleen. Kävin keskiviikkona hakemassa saikkua, ja tänään sitten lisää. Aamulla huomasin mun kurkussa valtavan valkoisen patin, ja hoitaja puhelimen toisessa päässä pelotteli nielupaiseella, kaikki oireet kun passasi siihen loistavasti. Mulla on ollut siis kovaa toispuoleista kurkkukipua sekä kuumetta, ei mitään muita flunssan oireita. Sain hoitajalle ajan, ja lähdinkin kuuntelemaan tuomiota. Noh, heti selvisi että tulehdusarvot huitelee missä sattuu. Pikatestit näytti ettei angiinaakaan olisi, joten suoraan lääkärille. Lääkäri piti mahdollisena mononukleoosia, eli siitä sitten labraan. Lopulta multa ei löytynyt angiinaa, mononukleoosia eikä nielupaisetta. Sain sitten antibiootit "johonkin". Mitään virallista syytä tai tautiahan ei löytynyt, ja popsin taas yhdet antibiootit luoja ties mihin. Kurkku on kyllä aivan kauhean näköinen, ja joku noita tulehdusarvoja nostaa. Odottelen vielä huomenna saapuvia nieluviljelyn tuloksia, josko oltaisiin sitten viisaampia.
Olo on ollut oikeasti aivan kamala. Oon tottunut sellaseen pieneen kuumeeseen, jota saattaa parin päivän ajan hetkittäin olla. Oon popsinut tulehduskipulääkkeitä kuuriluontoisesti, ne auttaa hetken ja kuume nousee taas. Kurkku on niin kipeä että tekee mieli itkeä, syöminen ei onnistu ja nieleminen on tuskaa. Kuvittelin ehtiväni nyt lukea ja bloggailla kunnolla, mutta enhän mä kykene muuhun kuin makaamaan paikoillani.. Toivoisin vain eniten maailmassa, että tämä kammottava mikä-lie-tauti menisi ohi ja olisin terve. Tosin merkkejä parantumisesta ei ole, kuume nostaa taas mukavasti päätään ja tärisen täällä viltin alla poikaystävän hupparissa. Se ihana ajoi eilen Kuopiosta asti töiden jälkeen mua hoivaamaan ♥ Tosin mä taisin olla se hoivaava osapuoli, mun valvoessa yöllä kuumeisena ja peitellessä toista paremmin ja ojentaessa korvatulppia, tuo toinen veteli sikeitä tajuamatta mistään mitään :D
Mulla oli vapaaviikonlopulle kivoja suunnitelmia, mm. monien vaikeuksien kautta saatu kampaaja-aika Joensuuhun ja hyvän ystävän tuparit, sekä poikaystävän luona oleminen. Noh, näyttää siltä ettei mikään noista tule onnistumaan.. Kampaajalle tosin menen vaikka toinen jalka haudassa, kaikki muut ajat menee joka paikassa niin pitkälle etten osaa sanoa työvuorojani, ja käy kuten aiemmin varatun ajan kanssa - työvuoro napsahtaa sopivasti siihen päälle. Mutta mutta, vielähän tässä ehtii tervehtyä!
Mitä sinne kuuluu? :)
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/1YuKefm
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti