Heipat sunnuntai-iltaan! ♥ Nyt vihdoin pääsen kirjoittelemaan niistä jutuista, joista oon koko viikon halunnut päästä tänne höpisemään. Kiireiden lisäksi mulla on tällä kertaa jokin konkreettisempikin syy, miksi blogin päivittäminen on viivästynyt. Nimittäin mun tietokone meinaa ihan tosissaan sanoa sopimuksensa irti, muutamat viime päivät näytössä on välkkynyt vaan raitoja sateenkaaren eri väreissä, tai näyttö on pamahtanut kokonaan harmaaksi. Ja tottakai tämä kaikki on tapahtunut juuri silloin, kun olisi ollut sopiva hetki kirjoittaa blogia... Tänään ärsytys kasvoi valtavaksi, ja läpsäisin konetta turhautuneena. Ja kappas, johan palasi näyttö normaaliksi! Tän päivän aikana oonkin havainnut kyseisen keinon useaan kertaan erittäin toimivaksi, kone selvästi tykkää hieman rajummista otteista :'D Huomattiin kuitenkin poikaystävän kanssa että vaikka näyttö olisi pimeänä tai välkkyisi, niin HDMI-kaapelin kautta telkkariin kytkettynä tietokoneen käyttäminen onnistuu. Ilmeisesti koneesta on siis näyttö menossa.
Ja joo, kyllähän niitä kiireitä on tosiaan riittänyt. Nyt alkaa onneksi hieman helpottaa, ainakin siltä osin että saa keskittyä yhteen isompaan projektiin miljoonien pikkujuttujen sijaan. Viime viikot ovat olleet todella uuvuttavia, ja muutaman yhtäkkisen itkuun pillahtamisen jälkeen läheisiltä tulikin kommenttia, että nyt olisi syytä höllätä hieman. Niin oon yrittänyt tehdäkin, ja tän viikonlopun aikana oon saanut jopa hieman rentouduttua. Että osaakin olla ihana fiilis!
Mä oon ollut viime aikoina valtavan onnellinen. Huojentunut. Rauhallinen. Tyytyväinen elämääni. Oikeastaan koko tämän alkuvuoden mun kasvoilla on keikkunut kestohymy ja sydämen vallannut usko tulevaan. Onni tästä hetkestä, odotus tulevasta. Oon löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa mulla on valtavan hyvä olla. Ihmisen, joka kohtelee mua kuin prinsessaa. Silloinkin kun mua kiukuttaa, on toinen odottamassa saunan ovella mehulasi kädessä, ihan vain siltä varalta että mulla sattuisi olemaan jano. Tai unisena silittää nukkuvan minun hiuksia keskellä yötä, ihan vaan siksi että on onnellinen koska mä olen vieressä. Siis voiko mitään hellyttävämpää olla?
Mun elämä on viime aikoina ollut tasaista, vakaata ja onnellista. Tavalla, jolla se ei ole pitkään aikaan ollut. Tavalla, jollaista en tiennyt olevan olemassa, mutta mitä olen tarvinnut enemmän kuin mitään muuta. Mulla on hyvä olla. Olen ymmärtänyt valtavasti asioita itsestäni, menneisyydestäni ja ihmissuhteista. Olen valtavan onnellinen, aamusta siihen hetkeen kun menen nukkumaan. Ja kun jokin asia elämässä ärsyttää, tiedän että tuo toinen ymmärtää ja kuuntelee. Tekee ehjäksi niitä rikkinäisiä kohtia, jotka on aiemmin minussa hajonneet. Suunnittelee tulevaa, yhteistä elämää johon haluaa minun kuuluvan. Välittää minusta juuri sellaisena kuin olen, haluamatta muuttaa mitään. Oon saanut sellaista valtavaa pyyteetöntä hyväksyntää ja rakkautta, että ihan sydän pakahtuu kaikkea tätä ajatellessa. Oon viettänyt lukemattomia onnellisia hetkiä, ja nauttinut vain elämästä ja tästä tavallaan niin uudesta ja ihanasta tunteesta. Ollut rakastunut.
Tekisi mieli sanoa niin paljon, mutta mitkään sanat eivät riitä kuvailemaan tätä kaikkea.
paita BikBok / hame H&M / takki GinaTricot / nilkkurit H&M / laukku kaverilta / huivi H&M / rannekello Daniel Wellington
Kuvat muutaman viikon takaa, ajalta ennen hiusvärin muutosta.
Oon saanut asioita, joista oon uskaltanut aiemmin vain haaveilla.
Kylläpäs nyt tuli niin siirappista tekstiä että huhhuh! ;) Välillä näinkin.
Mitä teille kuuluu? Löytyykö sieltä muita onnen sokaisemia höpsöjä? ;)
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/1R8wJi9
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti