"Valio-myrsky riehuu ja mulla on sanat hukassa"
Mulla on viime päivinä ollut ihan hirveä alemmuuskompleksi, erityisesti kirjoittamisen suhteen. En mä koskaan ole ollut se kaikista paras, mutta nyt se karu totuus on iskenyt päin naamaa. Meidän luokalla on ihan älyttömän kova taso, jokaisella on se oma persoonallinen tyyli, toinen kirjoittaa napakasti, kun taas kolmas leikittelee sanavalinnoilla ja neljäs on mielipidekirjoitusten kingi. Kyllä sitä pakostakin mieleen pälkähtää, että mitenkä sitä tällaisessa kaiken kirjavassa joukossa oikein pärjää omilla taidoillaan? Kuitenkin melko kilpailupainoitteiselle alalle ollaan suuntautumassa, parhaimmille töitä löytyy, hope so.
Meillä oli vasta sellainen pienryhmäarviointi toisten teksteistä, se antoi mulle niin paljon vaikka aluksi tuntui, ettei omaa rääpälettä viitsi ihmisten ilmoille antaa luettavaksi. Se vartin mittainen keskustelu tekstistä avasi silmiä kummasti. Mä käytän ihan liikaa huutomerkkejä. Mistäköhän ihmeestä oon tämän tavan repäissyt, mutta nyt on aika heittää hyvästit huudahduksille ja siirtyä takaisin pisteisiin. En tiedä ootteko te huomanneet tätä, mutta ei apua, löysin blogipostauksen, jossa kaikki lauseet loppuivat huutomerkkipaholaiseen.. Näin sitä omalle tekstille ja "huonoille tavoille" tulee sokeaksi, onneksi tässä hommassa voi aina kehittyä!
Eiköhän tämä "kirjoittajakriisi" ole tällainen ohimenevä vaihe, enhän mäkään ole aikaisemmin varsinaisesti uutisia kirjoittanut, niin lähestymistapa ja rutiinit on ihan hakoteillä tässä vaiheessa. Oppimistahan varten sitä koulussa onneksi ollaan, ensimmäiset haastattelut ja henkilöjutut on tehty, syysloman jälkeen starttaa uutistoimitusharjoitukset. Kyllä tämä tästä, on ihan hyvä päästä pois omalta mukavuusalueelta ja pitäisi lopettaa turha vertaaminen muihin. Tällaista pientä ajatuksenjuoksua näin lokakuun alkuun, miten te selviitte näistä "en osaa mitään" -päivistä?
from NOU PROBLEEM http://ift.tt/1iRKmnI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti