Tea Marika aleksin rippijuhlat

Tiedättekö sen tunteen, kun on ainakin sata hyvää kuvaa, kaikki saa muokattua näteiksi, eikä postausta varten pysty tiivistämään määrää muutamaan? Minä ainakin tiedän ja tuskailin asian kanssa pitkään ennen kuin päätin lisätä nämä kaikki tähän. Kuvia on paljon, ja lisää tulee toisessa postauksessa, koska käytiin tänään kaksissa rippijuhlissa. Ensimmäiset oli mun parhaan ystävän, Sallan veljen, ja mentiin kirkkoon jo katsomaan juhlakansaa. En ole itse kovinkaan kirkkoihmistyyppiä, mutta kävin silti kiltisti ehtoollisella - - mitä ei tapahdu usein - - ja ihan pakko infota, että tänään oli kyllä hyvää ehtoollisviiniä. Maistui vähän siman, glögin ja rusinoiden sekoitukselta, nam! Ja sitten se pahviplätty, jota kutsutaan myös öylätiksi näin hienommin - - kamala sana btw - - juuttui kitalakeen, kuten Salla sanoi.



Juhlakalu, Aleksi. Onnittelut naimaluvasta! ;-)



Yksi asia, mitä rakastan Sallan perheen järkkäämissä juhlissa: tarjonta. Aina on esillä maailman herkullisimmat ruoat ja kakut.



Sallan leipomaa persikkajuustokakkua. Sitä tarjottiin myös hänen yo-juhlissaan.



Okei, pieni sana kuohuviinistä. Minähän en saa kuoharia alas muuten kuin pakottamalla. Se on jokaisen juhlallisuuden peruselementti, mikä sinänsä harmittaa, koska mun ilmeeni pilaa tunnelman. Ehkä mä joskus opin nauttimaan siitä - - tai sitten en - - mutta sillä välin kiitän sitä henkilöä, kuka sekoitti mun lasiin pommacia, ja sain sivistyneesti kohotettua maljan vanhemman väestön kanssa.



Rippileirin isosia, joista yksi olikin mulle lapsuudesta tuttu.



Mulla oli juhlissa hauskaa jutellessa niitä näitä ja nauttien pöydän antimista. Kirkkoseremonia, joka kesti vajaa puolitoista tuntia, oli tosin puuduttava ja nolottaa myöntää, mutta melkein nukahdin penkkiini. Yritin nukkua edeltävänä yönä kunnolla, eikä siitäkään tullut mitään. Päivä- ja yörytmi - - Tea mikset sano vain vuorokausirytmi? - - on ihan sekaisin, mutta onneksi mulla on vielä yli viikko aikaa korjata tilanne! Palataan kirkkoon... siis, pappi piti ehkä maailman oudoimman saarnan. Ja jaksoi saarnata siitä todella pitkään. Aihe oli SELFIET ja se, kuinka nuoret käyttävät älypuhelimia. Pientä taustatietoa: ennen saarnaa, sanoin Sallalle vitsillä, että nytkö se pappi alkaisi jo puhua sosiaalisista medioista, niin eikös alkanutkin. Piste mulle, jei! Kuunneltiin siinä sitten tilastoja ja sana "selfie" jäi kummittelemaan päähäni useaksi tunniksi.

Päivä oli kaikesta kivasta huolimatta raskas ja uuvutti mutkin hyvin. Sen huomaa tässä postausta kirjoitellessa, kun kirjakieli vaihtuu puhekieleen ja kello näyttää 22:45 luullusta keskiyöstä poiketen. Huomenna saatte postausta niistä toisista juhlista Porvoosta, jahka saan ensin siivottua huoneeni. Se on ehto postaukselle, joten antaa sen motivoida mua hoitamaan velvollisuuteni. Tiedossa on muutenkin kiva päivä...

from TEA MARIKA http://ift.tt/1DVV8n3