Mulla on tällä hetkellä kaksi eri aamukampaa - toinen sille kun mun rakas tulee tänne ja toinen sille kun lennetään kotiin. 11 days until love of my life is here. Siitä viikon päästä lähdetään Suomeen. En pysty ihan sanoin kuvailemaan kuinka ovela kettu aika ylipäätään on. Ensin aikaa oli vaikka muille jakaa, mutta nyt yhtäkkiä se onkin ihan vähissä.
Kolmen kuukauden aikana on tapahtunut paljon - koettu kaikki mahdolliset tunteet, opittu käyttämään englantia rohkeammin ja poistuttu satatuhatta kertaa omalta mukavuusalueelta. Kolme kuukautta ollaan eletty erilaisempaa arkea kuin ikinä. Kolme kuukautta ollaan Veeran kanssa oltu 247 yhdessä. HUH. Se on aika paljon se. Ollaan itketty, naurettu, ihmetelty, kiukuteltu ja tsempattu toisiamme. Ollaan oltu onnemme kukkuloilla ja haltioissamme meitä ympäröivästä maailmasta.
Oon täydestä sydämestäni kiitollinen tästä hetkestä. Sillä tällä hetkellä muistelen ja mietin kaikkea mitä on tapahtunut ja tunnen paljon iloa sekä ylpeyttä. Tällä hetkellä lasken myös päiviä siihen, että näen mun poikaystävän ja lennän kotiin. Pelkkä ajatus kodista, perheestä ja ystävistä (plus ruisleivästä, maidosta, fazerin suklaasta, siipiweikoista, täydestä vaatekaapista, TKL 25stä jne) saa mut melkein kyyneliin - onnen kyyneliin. Kuinka onnekas oon, että Suomessa kaikki on ennallaan ja pääsen jatkamaan elämää siitä mihin se jäi. Mutta onnekas myös siitä, että oon saanut mahdollisuuden elää kolme kuukautta Kaliforniassa huikeiden ihmisten kanssa töitä tehden.
Mutta ennen kotiin lähtöä, aion rakastaa elämää Orange Countyssa ihan täysiä! ♥
from R - Riikka K http://ift.tt/29Rqf7t
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti