Se olisi taas maanantai ja uusi viikko alkamassa. Viime viikolla tähän aikaan olin huolissani, miten tulen jaksamaan koulussa ja muutenkin arjen koittaessa. Olen herkkä stressaamaan erityisesti huolehtimaan ja murehtimaan etukäteen asioista. Joskus murehdin niinkin paljon, että kirjaimellisesti itken salaa vessassa tai toivon että aamulla olisin päässyt teho-osastolle hoidettavaksi, jottei tarvitsisi kohdata stressaavia asioita (ei siis millään itsetuhoisesti). Stressaavat asiat tuntuvat sata kertaa raskaammilta, kun niitä stressaa liikaa. Eikä niiden tekemisestäkään silloin tule yhtään mitään.
"En mä kerkee, en mä pysty, en mä jaksa, en mä osaa". Olemme itsellemme julmia sanoessamme noin. En itse edes ajatellut aiemmin, kuinka paljon omat sanani vahingoittivat ja satuttivat itseäni. Jos joku muu tulisi sanomaan minulle samat asiat, joita aiemmin ja stressaantuneena toistelin itselleni päivittäin, olisin suuttunut ja pahoittanut mieleni todella pahasti. Emmehän hyväksy kiusaamista ja mollaamista muiltakaan, joten miksi annamme itsellemme luvan haukkua kehomme rumiksi ja suorituksiamme mitättömiksi. Emmekö osaa iloita pienemmistäkin suorituksista tai nähdä kasvojamme kauniina ilman meikkiä? Pahin kiusaajasi olet loppupeleissä sinä itse.
"Oon ihan paska tässä, en mä halua edes yrittää ku tiijän etten osaa". Epävarmuus lähtee aina ensisijaisesti korviemme välistä. Rohkeus ei ole sitä ettei pelota, vaan sitä että uskaltaa testata rajojaan. Vaikka ei osaisikaan seisoa käsillään, kannattaa sitä silti yrittää vaikka avun kanssa. Kädet jaksavat kyllä kannattaa kehoa ja kaatuminen pahasti on hyvin epätodennäköistä, vaikka auttaja olisikin kokematon. Itse olen kokenut salilla kerran ihan todella kovan pään hajoamisen, pää ei enää kestänyt kovan treenin mukana. Jälkeenpäin tuli todettua, että kroppa kyllä olisi jaksanut vaikka kuinka hyvin. Sirkuksen treeneissä näitä epävarmuuspuuskia on ollut sitäkin useammin, kun kymmenen vuotta nuoremmat tytöt tekevät kaiken sata kertaa paremmin kuin itse. Pitäisi aina vaan muistaa, ettei peilaisi osaamistaan muihin (etenkään täysin eritasoisiin) vaan keskittyisi kehittämään itseään.
"Ei v*ttu minä, miten voit olla noin ruma!?" Kauneus on katsojan silmissä. En usko, että kukaan meistä näyttää aamulla herätessään niin kauhealta, että ohikulkijat oksentavat ohi mennessään. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei kukaan ole epäkuvauksellinen. Tämä "epäkuvauksellisuus" on vain huonon kuvakulman ja oman jännittämisen luoma harha. Jos ei viihdy kameran edessä, on varmasti vaikea saada We♥It tyylistä inspiraatiokuvia. Linssin läpi kuitenkin välittyy se fiilis, mikä on ollut kuvatessa. Kuitenkaan se, ettei olo tunnu hyvältä kameran edessä, ei tarkoita sitä ettei olisi kaunis. Kauneutta ei tarvitse todistella kuvilla. Eniten ulkonäköäsi arvostelet sinä itse, rumuus on korvien välissä.
Ainut, joka sinua voi estää saavuttamasta unelmiasi, olet yksin sinä. Jokainen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan sekä laatuun omilla päätöksillään. Kontrollifriikiksi ei kannata kuitenkaan heittäytyä, sillä kaikkea ei pysty eikä pidäkään hallita. Joskus asiat vain tapahtuvat. Epäonnistuminen ei tarkoita maailmanloppua, se on pikemminkin muistutus siitä kuinka paljon täytyy tehdä töitä saavuttaakseen suuret unelmat. Joskus ne voivat avata uusia ovia ja toivottavasti opettavat jotain uutta itsestäsi tai muusta asiasta. Jokatapauksessa omalla asenteella on suuri vaikutus mielialaan sekä ympärillä oleviin ihmisiin. Jos et itsekään usko itseesi, niin kuka sitten uskoo?
"En mä kerkee, en mä pysty, en mä jaksa, en mä osaa". Olemme itsellemme julmia sanoessamme noin. En itse edes ajatellut aiemmin, kuinka paljon omat sanani vahingoittivat ja satuttivat itseäni. Jos joku muu tulisi sanomaan minulle samat asiat, joita aiemmin ja stressaantuneena toistelin itselleni päivittäin, olisin suuttunut ja pahoittanut mieleni todella pahasti. Emmehän hyväksy kiusaamista ja mollaamista muiltakaan, joten miksi annamme itsellemme luvan haukkua kehomme rumiksi ja suorituksiamme mitättömiksi. Emmekö osaa iloita pienemmistäkin suorituksista tai nähdä kasvojamme kauniina ilman meikkiä? Pahin kiusaajasi olet loppupeleissä sinä itse.
"Oon ihan paska tässä, en mä halua edes yrittää ku tiijän etten osaa". Epävarmuus lähtee aina ensisijaisesti korviemme välistä. Rohkeus ei ole sitä ettei pelota, vaan sitä että uskaltaa testata rajojaan. Vaikka ei osaisikaan seisoa käsillään, kannattaa sitä silti yrittää vaikka avun kanssa. Kädet jaksavat kyllä kannattaa kehoa ja kaatuminen pahasti on hyvin epätodennäköistä, vaikka auttaja olisikin kokematon. Itse olen kokenut salilla kerran ihan todella kovan pään hajoamisen, pää ei enää kestänyt kovan treenin mukana. Jälkeenpäin tuli todettua, että kroppa kyllä olisi jaksanut vaikka kuinka hyvin. Sirkuksen treeneissä näitä epävarmuuspuuskia on ollut sitäkin useammin, kun kymmenen vuotta nuoremmat tytöt tekevät kaiken sata kertaa paremmin kuin itse. Pitäisi aina vaan muistaa, ettei peilaisi osaamistaan muihin (etenkään täysin eritasoisiin) vaan keskittyisi kehittämään itseään.
"Ei v*ttu minä, miten voit olla noin ruma!?" Kauneus on katsojan silmissä. En usko, että kukaan meistä näyttää aamulla herätessään niin kauhealta, että ohikulkijat oksentavat ohi mennessään. Olen vahvasti sitä mieltä, ettei kukaan ole epäkuvauksellinen. Tämä "epäkuvauksellisuus" on vain huonon kuvakulman ja oman jännittämisen luoma harha. Jos ei viihdy kameran edessä, on varmasti vaikea saada We♥It tyylistä inspiraatiokuvia. Linssin läpi kuitenkin välittyy se fiilis, mikä on ollut kuvatessa. Kuitenkaan se, ettei olo tunnu hyvältä kameran edessä, ei tarkoita sitä ettei olisi kaunis. Kauneutta ei tarvitse todistella kuvilla. Eniten ulkonäköäsi arvostelet sinä itse, rumuus on korvien välissä.
Ainut, joka sinua voi estää saavuttamasta unelmiasi, olet yksin sinä. Jokainen voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan sekä laatuun omilla päätöksillään. Kontrollifriikiksi ei kannata kuitenkaan heittäytyä, sillä kaikkea ei pysty eikä pidäkään hallita. Joskus asiat vain tapahtuvat. Epäonnistuminen ei tarkoita maailmanloppua, se on pikemminkin muistutus siitä kuinka paljon täytyy tehdä töitä saavuttaakseen suuret unelmat. Joskus ne voivat avata uusia ovia ja toivottavasti opettavat jotain uutta itsestäsi tai muusta asiasta. Jokatapauksessa omalla asenteella on suuri vaikutus mielialaan sekä ympärillä oleviin ihmisiin. Jos et itsekään usko itseesi, niin kuka sitten uskoo?
~Taru
from Taru's Collection http://ift.tt/1ROjNj5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti