Nämä kuvat eivät filttereitä kaivanneet. Ihana Suomen luonto ja ihana talvi! ♥ Käytiin poikaystävän kanssa aamupäivällä kävelyllä auringonpaisteessa. Pakkaslumi narskui kenkien alla ja pakkanen värjäsi posket punaisiksi. Juuri tällaiset talvipäivät ovat parhaita, näitä lisää kiitos! Monesti ulkona kävellessä olen matkalla paikasta a paikkaan b ja suoritan reissun mahdollisimman nopeasti näkemättä ja kuulematta mitään, mitä ympäristössä tapahtuu. Oli ihan erilainen fiilis lähteä tarkoituksellisesti kävelylle ja keskittyä siihen, mitä hetkessä tapahtuu. Olen miettinyt tietoista läsnäoloa viimeisten viikkojen aikana todella paljon ja samalla tullut melkeinpä surulliseksi siitä, kuinka suuri osa perusarjestani kuluu ohi huomaamatta. Ajatukset ovat omilla teillään siitä lähtien kun nousee aamulla sängystä ylös siihen asti, kunnes saa illalla hampaat pestyä. Rutiinit suoritetaan tietynlaisella automaatiolla (mikä on sinänsä hyvä asia, sillä olisihan elämä hankalaa, jos pitäisi opetella solmimaan kengännauhat uudestaan joka päivä). Kuinka paljon tunteja olen tuhlannut olemalla jossain ihan muualla silloin, kun olisin voinut olla läsnä?
Onneksi huomenna alkaa uusi viikko, tulee uusi päivä, uusi mahdollisuus, tilaisuus yrittää uudestaan. Huomenna minä olen parempi kumppani, ystävä, lapsi ja ihminen. Huomenna soitan läheiselleni ja kerron kuinka paljon hänestä välitän. Huomenna korjaan tapani. Ainahan tulee huominen. Tuleehan? Joillekin tämä on viimeinen päivä. Eletään siis sen mukaan.
from Siru I. http://ift.tt/1UZPLXb
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti