Taru's Collection Nöyrästi ylpeä vai pissapää?

"Itsekehu haisee" - tämä on varmaan kaikille tuttu sanonta. Itseään ei saisi kehua, vaan pitäisi opetella olemaan nöyrä. Jos teet jotain hienoa, älä tuuleta. Hymyile ja odota, että joku muu huomaa suorituksesi. On todella turhamaista nostaa itseään jalustalle. Vai onko?

Terveen ylpyden ja yleisen snobiuden väli on häilyvä. Tunnen sen riippuvan myös ihan seurasta, jokaisessa porukassa et voi laukoa yliopiston olevan parempi kuin AMK:n. Terkkuja sinulle, joka avasit vähän väärässä paikassa suusi - toivottavasti et tee sitä enää toiste. Tottakai ylpeä saa olla omista suorituksistaan ja saavutuksistaan. Ne eivät tee sinusta kuitenkaan parempaa, ylempiarvoista tai rikkaampaa verrattuna ihmiseen, joka ei ole samoja asioita elämässään saanut. Tai saatikka edes halunnut. Kannattaa aina pohtia, ennen itsensä kehumista, kuinka asian hoitaa. Hyvä muistisääntö on huomioida muut.

Kukaan meistä ei synny turhmaisuuden perikuvaksi. Siihen kasvetaan ja opitaan. Kenestä tahansa, taustoista riippumatta, voi tulla liian ylpeä ja pissa voi nousta kohinalla päähän. En syytä vanhempia suoranaisesti, mutta kotona saatu esimerkki voi kantaa pitkällekin elämään. Esimerkiksi toinen opiskelujuttu: jos kotona sinulle on opetettu, ettei Ammattikoulusta ole mitään hyötyä, eikä sinne menijät tule koskaan saavuttamaan elämässään mitään, saatat itsekin huomata jossain vaiheessa ajattelevasi näin. Ja fiksut ihmiset kyllä tajuavat, että asiahan ei todellakaan ole noin. Amiskapohjaltakin voit halutessasi tulla miksi vaan. Eikä ammattikoulupohja todellakaan tarkoita sitä, ettei omista motivaatiota.

Kukapa nyt haluaisikaan olla tarjoilija loppuikänsä? En minä ainakaan, mutta minusta on ihan todella upeaa, että joku haluaa. Nämä jotkut ovat ihan perus Pirkkoja ja Matteja, joita vaan sattuu kiinnostamaan asiakaspalvelutyö ja hullut työajat. Jos meillä ei olisi tarjoilijoita, kukapa ruuan kantaisi pöytään? Jos meillä ei olisi lähihoitajia, kuka auttaisi vanhuksia pääsemään palvelukodissa vessaan? Kappas, lähihoitaja ja tarjoilija ovat amiskapohjaisia koulutuksia. Eikö heistä ole mitään hyötyä? Onko heidän ihmisarvonsa heikompi, kuin kauppatieteiden maisterilla? Eivätkö he voi olla onnellisia, vaikka heidän bruttotulonsa eivät olekaan 7000 € kuussa?

Toisaalta, miksi leimata kaikki kovapalkkaiset henkilöt turhamaisiksi, joille vain raha merkitsee onnea? Hekin varmasti tekevät juuri sitä, mistä pitävät. Ihmisiä olemme kaikki, samanarvoisia ja yhtä tärkeitä pankkitilin koosta tai tutkinnosta riippumatta. Ei ole häpeä olla maisteri, eikä myöskään roskakuski. Kaikkia meitä tarvitaan tässä maailmassa. Jos meidät tiputettaisiin autiolle saarelle Kärpästen Herra-tyyliin, on aivan sama oletko toimitusjohtaja vai siivooja.

Itse olen ylpeä seuraavista asioita: pesin tänään pyykkiä, menin opiskelemaan AMK:hon vaikkei se ollut todellakaan mun ensimmäinen valinta, ystäväni yrittää lopettaa polttamisen, olen käynyt tänä vuonna hyvin koulussa ja olen maksanut kaikki laskut tässä kuussa jo nyt. Näistä voin hyvinkin olla ylpeä ja voin jakaa ylpeyden muillekin. Voin mainita asioista, ilman että samalla tuomitsisin ketään. En koe olevani parempi ihminen, kuin hän, joka ei ole pessyt viikkoon pyykkiä. En koe, että ystäväni Siwan kassalla olisi huonompi ihminen kuin minä, koska ei opiskele. En koe, että hän joka maksaa viimeisenä eräpäivänä laskut, olisi köyhempi tai laiskempi kuin minä. Päinvastoin.

Hän, joka ei ole pessyt pyykkiä, tulee varmasti pesemään ne myöhemmin. En voi tietää, onko hänellä kiire. En voi tietää, onko hänellä edes pyykkikonetta. Saan myöhemmin selville, että hän pesee pyykkinsä aina kerrallaan sukulaisillaan. Hän on fiksu ja suunnitelmallinen.

Hän, joka on Siwan kassalla, tienaa rahaa. Hän maksaa rahalla vuokran, ostaa koiralleen ruokaa ja elää. Hän ei vielä tiedä, mikä haluaisi olla isona. Hänellä on vielä aikaa selvittää se. Hän ei mennyt opiskelemaan alaa, joka ei häntä kiinnosta. Hän on rohkea ja itsenäinen.

Itse syyllistyn joskus liialliseen itsekehuun, pystyn myöntämään sen. Myöhemmin kyllä hävettääkin, kun on laukonut jotain väärille ihmisille. Enemmän kuitenkin syyllistyn liian helposti loukkaantumiseen. Minua ärsyttää helposti itsekehujat, vaikka olen sitä mieltä että itsekehu on ihan jees. Tämä johtunee minulla siitä, etten itse ole tyytyväinen kaikkiin valintoihini elämässä ja itsetutkiskelulle olisi hyvä ottaa aikaa.

Kuuntelijan roolissa kannattaa muistaa, että väärinymmärryksiä voi helposti tulla. Toisen kehuessa itseään, meillä napsahtaa usein puolusteluvaihe päälle ja emme kohta osaa olla enää onnellisia toisen puolesta. Ajattelemme, että kertoja kokee olevansa heti parempi. Kertoja kertoo olevansa onnellinen, kun jaksoi itse painaa saavutuksensa eteen töitä. "Väittääkö hän, etten ole yhtä hyvä, koska itse en jaksanut? Mikä bitch. Ei aina tarvitse suorittaa, voi sitä olla muutenkin onnellinen." Päässä soi ärsyyntyneisyys, vaikkei kertoja aikonutkaan mollata muiden suorituksia. Jos asia jää painamaan, kannattaa kysyä suoraan, mitä kertoja tarkoitti korvaan särähtävällä asialla. Aina taustalla ei ole turhamaisuutta, vaan todella huono sanavalinta.

Itsekehuja ja ylpeyttä kannattaa harjoitella. Olemalla ylpeä omista suorituksistasi, kohotat samalla huomaamattasi itsetuntoasi. Itsetunto-ongelmat ovat aina ongelma ja eikä niihin varmaan koskaan löydetä parannuskeinoa. Olemalla itsestään ylpeä, sillä voisi tosiaan aloittaa. Katso peiliin ja mieti, mistä olet itsessäsi ylpeä. Älä liiku peilin edestä, ennen kuin löydät edes yhden pienen asian. Se voi olla ulkoinen tai sisäinen piirre, saavutus tai yritys. 

Ymmärrättekö mitä haen? Tietynlainen ylpeys on todellakin ookoo ja erittäin suotavaa, mutta liika on aina liikaa. Liiallisella turhamaisuudella ja itsensä jalustalle nostamisella voi olla toisen elämään ilkeät vaikutukset. Kunnioita muidenkin päätöksiä. Älä paina toisen suorituksia maan rakoon vain siksi, että itse et olisi toiminut niin. Jos tunnet olevasi parempi ihminen kuin muut, pysähdy.
Pissa päässä haisee, ei itsekehu.


~Taru

from Taru's Collection http://ift.tt/1LTKUFv