Meinasin ruveta toivottelemaan teille sunnuntaita, mutta hoksasinkin sitten että nythän on jo uuden viikon alku! Heh, ei kai se ihan justiinsa ole, missä päivässä elää. Mutta asiaan! Kerroinkin teille pitkin kevättä, että siivosimme koululla varastoja tyhjiksi. Suuria kalustelöytöjä ei vanhassa kivikansakoulussa ole enää jäljellä, mutta iäkkäitä kirja-aarteita ja pikkuesineistöä vielä jonkin verran. Kirjoja heitimme pois valehtelematta tuhatmäärin ja niistä tein muutaman pelastuksen itsellenikin. Kovakantisista ylivoimainen suosikkini on tämä vuonna 1956 painettu, seuratapoja opastava jokamiehen käytösopas.
Paitsi että aakkosellisessa oppaassa on hykerryttäviä ohjeita erilaisissa tilanteissa käyttäytymiseen ja monenlaisten esineiden käyttämiseen, löytyy siitä selostusta myös kotiin ja sisustamiseen liittyen. Voitteko lukea tätä hymyilemättä?
Sivistys ja henkilökohtainen aisti saavat aikaan kauniin kodin, mutta tahdikkuuden, hyvien tapojen ja asukkaiden keskinäisen sovun on tehtävä siitä rauhallinen ja hyvä. Sovinnaisuussääntöjä on noudatettava yhtä hyvin kotona kuin kodin ulkopuolellakin, sillä vain täten koti saadaan onnelliseksi, vältetään monet kiusalliset riidat, loukkaavat sanat ja harkitsemattomat teot. Ystävällinen ja kohtelian aviomies osoittaa kotonaankin huomaavaisuutta vaimolleen. Toiselta puolen aviovaimo koettaa järjestää perheelleen kodin ja siellä vietetyt hetket niin viihtyisiksi, että mieliharmit, ristiriidat ja vastoinkäymiset helposti unohtuvat. Tällaiseen kotiin tullessaan vieraskin huomaa sen miellyttävän, ystävällisen ja sopusointuisen tunnelman ja saa siitä ja sen asukkaista heti edullisen yleisvaikutuksen.
Nykyään on sisustustaide saanut osakseen paljon innostusta ja mielenkiintoa ja monet pyrkivät hankkimaan kotiinsa kauniita ja käytännöllisiä tavaroita. Tässä on kuitenkin, kuten niin monessa muussakin seikassa, koetettava olla menemättä liiallisuuksiin, sillä kaikenlaisten lasi- ja nikkeliputkihuonekalujen latominen kotiinsa ei suinkaan ole suositeltavaa, vaikkakin se asianomaisella hetkellä ehkä on erikoista ja suuressa huudossa. Kukat ja käsityöt antavat kodille oman henkilökohtaisen leiman ja saattavat yksinkertaisenkin ja vaatimattoman huoneen asutun näköiseksi. Kirjat ja taulut ilmaisevat kodin sivistyksen tason.
Minä olen luonteeltani hyvin nostalgiakaipuinen ja pidän entisaikojen kuvittelemisesta ja menneisyyteen liittyvistä tarinoista. Kaikki lempikirjanikin käsittelevät mennyttä aikaa. Vaikka ajat eivät ole olleet helppoja, ihailen tietynlaista arvokkuutta, kunnioitusta ja toisten huomioimista, joka muinoin on vallinnut. Entiset työtavat ja esineet kiehtovat myös hirmuisesti; on todella mielenkiintoista ajatella aikaa, kun tekniikka on ollut ihan eri tasolla kuin nykyisin ja ihmiset ovat tehneet enemmän itse. Jos vain olisi mahdollista, haluaisin empimättä matkustaa ajassa taaksepäin ja käydä ihmettelemässä ja kokemassa entisajan maailmaa. 50-luvultakin löytyisi jo paljon erilaista - samalla voisi käydä vaklaamassa mummoja ja ukkeja nuoruusvuosinaan.
Seuratavoista kertovan kirjan myötä päädyin mietiskelemään ja kuvaamaan meidän kotimme vanhoja esineitä. Jotkut niistä ovat moninkertaisesti minun ikäisiäni. Meiltä löytyy muun muassa...
koulutuoleja kolmin kappalein,
mittausvälineitä ja iso, kokopuinen vitriinikaappi,
matkalaukku,
pärekoreja useammassa koossa ja vanhat penkit yöpöytinä,
pitkä penkki ja puiset viinilaatikot,
herätyskello,
savuinen ikkunanpoka ja Tapiovaaran Fanett-tuoli.
Nyt kun mietin, niin olemme ostaneet edelliset uudet huonekalumme kaksi vuotta sitten, taloomme muuttaessa. Sen jälkeen ovat kalustehaaveet ja -hankinnat olleet ainoastaan vanhoja. Tälläkään hetkellä en unelmoi yhdestäkään uudesta mööpelistä, vaan useammasta vanhasta. Niin hassua, miten maku ja vanhojen esineiden arvostaminen kehittyy. Nuorempana en olisi pystynyt kuvittelemaankaan, että joku vanha ja nuhjaantunut olisi suurin aarteeni. :)
Millaisia esinevanhuksia teiltä löytyy?
from Deko 133 http://ift.tt/1Cko8Us
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti