Moikka tyypit! ♥ Mun kesäkuu oli taas jälleen ihan älyttömän kiireinen, jokainen päivä meni töissä ja olin joka työpäivän jälkeen niiin uupunut, että oli pakko vetästä joka päivä päiväunet, jotka jotenkin kummallisesti aina venyi vahingossa aivan liian pitkiksi :-D Mulla on aina tää paha tapa, josta pitäis päästä eroon! Mutta liian lyhyet yöunet, pitkä työpäivä ja ne päiväunet eivät oikeasti ole hyvä yhdistelmä. Koitan ajatella kuitenkin positiivisesti, että en ainakaan missannut kovin montaa hellepäivää (jos yhtäkään...) ollessani töissä, hahah. Ja nyt vihdoinkin mulla on loma ja pääsen takaisin blogin ääreen, huippua!
Oon pitkään yrittänyt metsästää pitkänpuoleista nimenomaan ohutta trenssitakkia, mutta ei kuitenkaan sellaista, josta saa Supernaturalin Castiel-vibat :-D Pyörin varmaan kaikki Rovaniemen kaupat läpi, mutta joko kyseisiä takkeja ei löytynyt mistään tai kun tuli edes jonkunlainen vastaan, niin se ei kuitenkaan näyttänyt päällä kivalta. Kuitenkin pari päivää sitten löysin Helsingistä tällaisen ihanan yksilön johon rakastuin heti (ja joka ei tosiaan ollut edes kallis!) ♥ Oon niin onnellinen että vihdoin löysin tällaisen omakseni.
Ja niin, se One Directionin keikka. Olen vieläkin ihan sanaton, ja pahempaa keikkamasennusta ei varmaan voisi olla. Mun Instagram-kuvatekstin sanoja lainaten: ''Enpä ois kuvitellu muutama vuos sitten, että oon vielä joku päivä One Directionin eturivissä.'' 
Pikku-Anninan haave oli jo yli neljä vuotta sitten päästä edes joskus näkemään oma lempibändi livenä, mutta en kyllä olisi koskaan uskonut, että tulen näkemään One Directionin, saatika sitten vielä eturivistä. Se tunne, kun pojat astu lavalle oli ihan käsittämätön. Niin monen vuoden odottamisen jälkeen ne oikeasti oli ilmielävinä siinä, mun silmien edessä. Ja hahah ehkä vähän noloa myöntää, mutta kyllä sitä tuli itkettyä ihan koko keikka läpi, vaikka luulin että itkisin vain yhden biisin aikana. :-D Oli se vaan niin hullua, ja tunsin itseni siinä vaiheessa ihan järkyttäväksi fangirliksi, mutta kyllä mä nyt siinä hetkessä sen sallin itselleni. Oli tosiaan ihan järjettömän hyvä keikka ja kyllä se oli ehdottomasti paras missä oon ikinä ollut. Parempaa seuraakaan en olisi voinut toivoa, monen tunnin jonotus meni nopeaa kahdeksan muun ihanan tytön seurassa! Vuosien odotus ei tosiaan ollut turhaa, sen voin myöntää.
Miten teillä on sujunut tämä kesä tähän asti?
from Closer to the edge http://ift.tt/1IVaZOD
http://ift.tt/1IVaZOF
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti