Äitiysloma alkoi tänään, mihin tämä aika on hujahtanut? Olo on aika kummallinen – ei yhtään sellainen kuin aina kesäloman alkaessa. Silloin haluaisin kiljua onnesta ja korkata kylmän oluen heti autossa matkalla landelle suoraan työpaikalta. Nyt tunnelma oli selvästi haikeampi. Pillahdin itkuun heti autoon päästyäni, ihanilta työkavereilta saatu kukkapuska kourassa. Koko päivän nostalgisoin, että tuleepa ikävä tätäkin automaattikahvia ja kaikkea muuta outoa…
Päässä on pyörinyt viime päivinä sellaisia ajatuksia, joita varmasti moni muukin äitiyslomalainen käy läpi. Pelkoja, että vapaideni jälkeen minut on korvattu työpaikalla eikä minulla ole enää mitään tekoa. Töissä lohdultetiin, että pelot ovat normaaleja. Elämä on muuttumassa niin radikaalisti ja pysyvästi. Ei ihme, että tuntuu, ettei se ole hallinnassa. Vauva-aika varmasti hektisyydessään sysää suurimmat kauhukuvat syrjään, mutta luulen että takaraivossa muhii jatkuvasti pieni pelko siitä, onko kaikki kuten ennenkin, kun palaan töihin.
Tajuan muuten kaikista krempoistani huolimatta olla kiitollinen siitä, että olen ylipäätään voinut olla töissä viimeiseen asti. Aika moni kun patistetaan pakkolepoon sairauslomalle jo ennen äitiyslomaa. Olo on hiukan tukala mutta periaatteessa olisin voinut vielä jatkaa töitä vointini puolesta. Supistukset kun edelleen loistavat poissaolollaan. Nehän ne usein pakottavat äidit lepäämään jo reilusti ennen synnytystä. Jos olisin saanut puolen tunnin selkähieronnan joka päivä työpaikalla, olisin voinut hyvin puurtaa vielä tovin jos toisenkin ;)
Nyt on kuitenkin koitettava ottaa neuvoista vaari ja levätä vielä kun voi. Yritän ottaa tämän ajan ennen vauvan syntymää kuin kesälomana. Laiskottelen, hemmottelen itseäni, nukun ja otan rauhassa. Antaa poikien hoitaa se kylppäriremppakin.
Millaisilla fiiliksillä te olette lähteneet äitiyslomalle?
from Mutsie http://ift.tt/1GysZ6f
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti