Kyllä, voisi ajatella että liukuvärjätyt pinnat ovat ilo silmälle. Joku rempseämpi luonne olisi tätä mieltä silloinkin, vaikka värimuunnos olisi tapahtunut tahattomasti. Minä en kuitenkaan ole, vaan näkymä vaivaa joka kerta silmiin osuessaan. Puhun siis nyt meidän takaterassin ulkokalusteiden istuintyynyistä, jotka aurinko ja vesi ovat saaneet vuosien saatossa haalistumaan. Alunperin tekstiilipinnat olivat tummanharmaat, lähes mustat. Nyt voisi sanoa, että väri alkaa lähennellä enemmän valkoista kuin mustaa.
Vanha terassiryhmämme on käytössä jo viidettä kesää. Hankimme sen aikoinaan rivitaloasuntomme kompaktin kokoiselle terassille, kun asuimme vuoden Lapinlahdella. Voi, miten onnellinen tästä ryhmästä ja siitä asunnosta silloin olinkaan. :)
Kankaiden haalistumisesta huolimatta ovat terassikalusteet säilyneet muuten moitteettomassa kunnossa. Polyrottinkinen runko on kestänyt mahtavasti vuodenaikojen ja säätilojen runtelut, eivätkä istuintyynytkään ole lössähtäneet. Jos nyt oltaisiin hankkimassa uusia terassikalusteita, valittaisiin varmasti useamman istuimen sijaan kulmamallinen sohva. Linjatkin saisivat olla täysin suorat, ilman kaarevuuksia. Muotomieltymysten muuttumisesta huolimatta eivät kalusteet tule saamaan lähtöpasseja. Ne ovat juuri passelit tähän pikkuiselle takaterassillemme.
Talopakettiin ei alunperin kuulunut minkäänlaista takaterassia saati -ovea. Olohuoneesta aukeneva ovi sekä kahdeksan neliön terde on siis lisätty extrana. Terassin teetätimme pieneksi siksi, että tarkoitus oli asumisen edetessä tarkastella, kuinka paljon sillä tulee olemaan käyttöä. Että kannattaako laajentaa aluetta suuremmaksi. Nyt kun tässä on kolmatta vuotta asuttu, ei laajennustarpeita ole ilmennyt. Vaikka näkymät ovat takapihan puolelta järvelle upeat, Ouluun menevä tie rajoittaa istumishaluja sen verran, että isommalle ajanviettoterassilla ei olisi käyttöä. Tällä puolen taloa lähinnä piipahdetaan viilentymässä ja oikaisemassa koipia hetkisen verran.
Mitä niihin näkymiin tulee, niin yläpuolen otoksesta voi tiirailla, kuinka järvi kimmelsi tänä aamuna. Samasta voi huomata, kuinka tie halkoo peltoa ja järveä.
Kuvassa taustalla siintävät omppupuiden karahkat ovat takapihalla vielä paikoillaan. Tarkoituksenani on vetäistä ne tällä viikolla irti ja keksiä tilalle muuta. Havua tai pajusukuista puuta - ei mitään sellaista, mistä jänikset tykkäisivät!
Mutta siis, istuintyynyistä vielä! Pohdin kahden vaihtoehdon väliltä: tyynykankaita voisi kokeilla värjätä pesukoneväreillä mustaksi tai sitten niihin on tehtävä kokonaan uudet päällyset. Tuollaisenaan en tyynyjä kuitenkaan halua katsella, tulee halju ja epäsiisti vaikutelma. :) Värjäämisen puolesta pelkään sitä, että luovuttavatko jo värjätyt tekstiilit sävyjä istujan takapuoleen? Edellisen kerran olen tekstiilejä värjännyt vajaat 20 vuotta sitten, enkä enää muista, miten oli värin pitävyyden laita. Toisaalta, mikään ei estäisi kokeilemasta, kun plan B, uusien päällysten ompeleminen, on jo takataskussa.
Oletteko te värjäilleet tekstiilejä pesukoneväreillä? Miten ne ovat käyttäytyneet? Miten teidän muiden terassitekstiilit ovat kestäneet aikaa ja säätä?
Nyt laitan koneen kiinni ja alan valmistautua päivään. Äippäni, pikkusiskoni ja siskonpoikani tulevat kylään aivan näillä näppylöillä, kivaa! Ehkäpä ehdimme porukalla myös puutarhalle; sitä käyntiä olen odottanut kovasti.
Mahtavaa kesäpäivää! :)
from Deko 133 http://ift.tt/1SCb4h4
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti