Sadepisaroita Niittykukkasilla IT'S A GOOD DAY TO HAVE A BAD DAY

mekko kirppis/Nelly / saappaat Nelly / laukku kaverilta / rannekorut NewYorker / kaulakoru poikaystävän

Kuten eilisten kuvien nuutuneesta Jennistä saattaa päätellä, mä oon kipeänä. Silloin tosin olin vielä jotenkuten tolpillani, ja päästiin Roosan kanssa nauttimaan Hyveen herkullisista wokeista. Ruoka kuitenkin maistui aika heikosti, ja iltaa kohti olo vain paheni. Kurkku karahti jäätävän kipeäksi, ja kuume nousi.

No, tää päivä onkin sitten oma lukunsa :D Fyysisesti ja myös henkisesti tää päivä on ollut suoraan sanottuna aivan perseestä, joten tässä teille sitä "tosielämää" ja täydellisen bloggaajan kääntöpuolta, olkaapa hyvät.

Aamulla heräsin huonovointisena, ja kurkku oli niin kipeä että nielaiseminenkin teki kipeää. Ennen iltakahdeksaa olin saanut syötyä tasan yhden rahkan, ja senkin itkun kanssa. Päivällä menin käymään terveysasemalla ja sain kuin sainkin antibiootit angiinaan, vaikka tapaus ei aivan selvä ollutkaan, sillä oireita oli ollut vasta reilun vuorokauden. Tämäkään ei sujunut ongelmitta, sillä multa ei kysytty lääkeaineallergioita enkä tietenkään niitä lääkehuuruissani tullut ajatelleeksi. Ja niinpä mulle määrättiin juuri sitä lääkettä jolle olen allerginen.. :D Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja oikeat lääkkeet käytössä. 

Oon ollut aikalailla pari päivää omissa oloissani, ja alkaa seinät kaatua päälle. Yksin sairastaminen ja huonon olon poteminen on aika karmivaa, varsinkin kun ei jaksa edes ruokaa laittaa tai liikkua mihinkään suuntaan. Ei sillä, en olisi pystynyt kyllä syömäänkään. Soitin kotiinkin jo itku kurkussa, mutta eipä tietenkään ollut järkeä lähteä sinne sairastuttamaan muita juhlavalmistelujen keskelle. Huomenna oli tarkoitus juhlia mun ensi viikolla koittavaa vanhenemista, ja lähteä kunnolla tanssimaan tyttöjen kanssa pitkästä aikaa . Ilta, jota olin odottanut ja tarvinnut todella kauan. Mutta nekin suunnitelmat kosahti, eikä kukaan tietenkään halua saada multa tautia itselleen. Oon täällä rypenyt itsesäälissä ja itkenyt kurjaa kohtaloani ja yksinäisyyden tunnetta, nää on niitä päiviä kun elämä tuntuu potkivan kunnolla päähän.. Onneksi näitä inhottavia päiviä on harvoin! Nyt jatkan erakoitumista ja laitan jonkun pirteään mielentilaani sopivan leffan pyörimään.. :D

Ja ei, tää ei sitten ollut aprillipila. Hahhah. 

from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/21Xk6YJ
http://ift.tt/1cNHAMY

Feissarimokat Force What?

Autocorrect Moka

from Feissarimokat™ http://ift.tt/1M6ZsUn

Feissarimokat John Cares

Feissarimoka

from Feissarimokat™ http://ift.tt/21WXsjc

Feissarimokat Voice-Text Fail

Autocorrect Moka

from Feissarimokat™ http://ift.tt/1X3xsl5

Feissarimokat TatTOO

Feissarimoka

from Feissarimokat™ http://ift.tt/1VYt8VP

Taru's Collection Blogiblondi rahapulassa

Viime viikon maanantaina käytiin katsomassa Onnenonkija-elokuva hieman ennakkoon Viivin, Katan ja Jenniinan kanssa. Hehkutinkin jo Facebookissa leffaa sekä naispääosan esittäjää Minka Kuustosta, jonka kanssa otettiin elokuvan jälkeen ryhmäselfieitä bloggaajien tapaan - eli sata ja yksi kuvaa, joista julkaisuun menee vain ne muutamat onnistuneet. Sopivan muokkauksen jälkeen tottakai. Kuvia ottaessa nauru herskui jokaiselta ja duckfaceja vääntäessä harvalla meistä pysyi pokka. Minka olisi ihan hyvin voinut olla yksi meistä Kuopiolaisista bloggaajista, tilanne oli todella luonteva eikä lainkaan vaivaantunut.

#Onnenonkija tuli leffoihin 25.3. ja pyörii siis parhaillaan leffateattereissa ympäri Suomen. Näin lyhyesti ja liikaa spoilaamatta, leffa kertoo nuoresta muotibloggaaja Marjasta joka tavoittelee tuottoisaa uraa blogimaailmassa samalla kerryttäen itselleen hurjaa määrää velkaa. Marja (Minka Kuustonen), tapaa kuitenkin sattumalta Olavin (Olavi Uusivirta), joka osoittautuukin rikkaammaksi kuin alussa vaikutti. Olavi on lähtöisin rahakkaasta suvusta, joten tadaa - siinähän olisikin Marjalle ratkaisu rahaongelmiin ja rikas mies toisi blogillekin lisää näkyvyyttä. Asiat eivät kuitenkaan menneet ihan niin helposti kuin itse aluksi ajattelin. Aluksi pinnalliselta tuntuvasta blogihömppäleffasta kuoriutuikin ajatuksia herättävä draamakomedia, jossa yhdistyi huikeasti vaaleanpunaiset unelmat sekä tosielämän rahaongelmat pikavippivelkoineen.

Marja on kulutuksen mustassa aukossa. Hänen velkansa koostuvat lähinnä ulkomaanmatkoista ja muista blogiin liittyvistä menoista, joihin on tarvinnut ottaa hieman pikavippivelkaa. Itse en tunne enkä tiedä bloggaajia, jotka toimisivat tosielämässä samoin kuin elokuvan päähenkilö. Heitä kuitenkin varmasti on. Blogimaailma tuntuu materialisoituvan entisestään ja ihan halvimmilla vehkeillä eivät suosituimmat bloggaajat bloggaa. Tämän kilpaurheilulajin perusvälineisiin kuuluvat ainakin kunnon kamera (joko kunnon järeä järkkäri tai sitten sirompi ja yhtä kallis hyperpokkari), trendikäs puhelin (yleisin varmaan iPhone) sekä laaja vaatekaappi, josta puolet on kuvattu ja neljäsosassa hintalaput vielä kiinni. Bloggaajahan ei voi pitää samoja vaatteita koskaan blogin puolella päällä. Vaihtelua täytyy olla, tottakai, mutta liika on aivan liikaa. Minunkin vaatekaapistani löytyy vaatteita, joissa on vielä hintalaput kiinni vain sen takia, etten kehtaa niitä ennen kuvaamista käyttää.

Bloggaamisesta voi omilla valinnoillaan tehdä kalliin harrastuksen. Olen joskus itsekin ajatellut asukuvia julkaistessani, että voinko laittaa kuvia vielä blogiin koska edellisessä postauksessa minulla oli samat housut jalassa. Kuka nyt oikeasti ajattelee, että käyttäisin samoja vaatteita päivästä toiseen tai en pesisi vaatteitani, jos jalassani on kaksissa peräkkäisissä asukuvissa samat farkut? Ei minulla ole varaa omistaa kymmeniä erilaisia ja erimerkkisiä farkkuja.



Kaikesta voi tehdä välineurheilua. Leffan päähenkilö on tehnyt juurikin näin ja vielä paljon yli varojensa. Tässä onkin suurin ero meidän blogityttöjen ja Marja-Auroran välillä. Meille bloggaaminen ei ole tulonlähde. Meille ja Marjalle yhteistä taas on se, että blogit ovat paikkoja, joissa jakaa iloja, suruja sekä kauniita asioita maailmasta. Tahdon itse nauttia blogin kirjoittamisesta, valokuvaamisesta, kuvien muokkailusta ja niiden tarjoamista terapiahetkistä.



Onnenonkija on yksi parhaista suomalaisista draamakomedioista, jonka olen katsonut. Ehkä tähän vaikuttaa juuri se, miten helppo Marja-Auroran ajatusmaailmaan oli uppoutua. Bloggaajana tunnistin itsenikin monista kohdista, etenkin asukuvien ottamisesta ja #ihanista hashtageista instagramissa. Suosittelen lämpimästi leffaa jokaiselle!

Muistakaa käydä katsomassa #ONNENONKIJA ja tulkaa kertomaan omat mielipiteenne elokuvasta tänne minullekin ♥

from Taru's Collection http://ift.tt/1SrKLrE

Dreams of Paradise TÄRKEINTÄ ON BALANSSI

“Balance is key. In everything you do. Dance all night long and practice yoga the next day. Drink wine but don’t forget your green juice. Eat chocolate when your heart wants it and kale salad when your body needs it. Wear high heels on Saturday and walk barefoot on Sunday. Go shopping at the mall and then sit down and meditate in your bedroom. Live high and low. Move and stay still. Embrace all sides of who you are and live your authentic truth! Be brave and bold and spontaneous and loud and let that complement your abilities to find silence and patience and modesty and peace. Aim for balance. Make your own rules and don’t let anybody tell you how to live according to theirs.” 

- Rachel Brathen  

Luulin pitkään olevani on-off -tyyppi. Välillä on ollut kausia, kun olen syönyt suoraan ravitsemusoppien mukaan ja treenannut kovaa, toisinaan taas elänyt pelkillä herkuilla ja liikunta on jäänyt minimiin. Oikeastaan vasta viimeisien vuosien aikana olen saanut juurrutettua liikunnan ja terveelliset elämäntavat jokapäiväiseen elämääni niin, että ne pysyvät mukana päivästä toiseen. Tietysti välillä tulee kausia, jolloin on pakko löysätä ja antaa kropalle aikaa levätä, mutta pitkällä aikavälillä urheilusta on todellakin tullut elämäntapa.

Enää ei tunnu pahalta varata sunnuntai-iltaisin tilaa kalenterista tulevan viikon treeneille ja vaikka välillä ei huvittaisi lähteä lenkille, olen oppinut, miten urheiluun käytetty aika tuo niin paljon lisää aikaa, ettei sitä yksinkertaisesti kannata jättää väliin. Olen oppinut valmistamaan itselleni terveellisiä välipaloja ja keksinyt loistavia reseptejä, jotka ovat sekä terveellisiä että maistuvia. Lemppariherkkuni letut olen korvannut kokonaan terveellisillä kaura-banaani-pannareilla ja pääasiallinen arkijuomani on vesi. Menen iltaisin nukkumaan kymmen ja yhdentoista välillä, ja viikonloppuisin herään viimeistään puoli yhdeksän maissa.

Älkää ymmärtäkö väärin. En noudata mitään dieettiä, en kieltäydy mistään ruoasta eikä minulle ole ongelma jättää treenejä väliin. Syön suklaata monta kertaa viikossa, rakastan kermakaakaota ja saatan syödä jättipussillisen irtokarkkeja yhdeltä istumalta. Saatan valvoa yömyöhään tuijottaen lempisarjojani tabletilta, ajella iltahämärässä kavereiden kanssa, käydä bileissä ja nukkua puoleen päivään. Parasta tässä kaikessa on se, että en tunne huonoa omatuntoa mistään. Kyse on balanssista.

Minusta on ihanaa, että voin tehdä juuri niitä juttuja mitä haluan. Kukaan ei kysele minulta ruokavaliostani tai vahdi liikkumistani, joten miksi minun pitäisi itsekään tehdä niin? Kun en kiellä itseltäni mitään, voin hyvillä mielin tehdä juuri sitä, mikä silloin tuntuu hyvältä.

Olen käynyt viimeksi kebabilla yli puoli vuotta sitten, mutta kuinka hyvältä se maistuikaan.

Söin Joulupäivänä kolmen ihmisen edestä herkkuja, mutta juoksin Tapaninpäivänä 16 kilometriä.

Lähdin koeviikolla tansseihin, tulin kotiin puoli kolmelta ja menin seuraavana aamuna tekemään koetta neljän tunnin yöunien jälkeen - sain siitä kurssista kympin ja vietin ikimuistoisen illan.

Tajuatko nyt? Monesti ihmiset luokitellaan liian helposti eri lokeroihin. Joko olet sporttinen, bilehile, hikke tai syöppö. Asian ei tarvitse kuitenkaan olla niin! Voin valita itse, milloin haluan tehdä mitäkin, eikä toinen sulje toista pois. Kunnon pannari ei maistu ikinä paremmalta kuin kunnon treenin jälkeen, ja vaikka päättäisin porrasjuoksun sijasta lähteä ranskalaisille kaverin kanssa, se ei olisi ongelma. Kyse on isommista kokonaisuuksista ja balanssista. Uskon, että tasapainottamalla terveellisiä ja epäterveellisiä juttuja olen kaikista tyytyväisin itseeni. Sitä paitsi, jos menee liiallisuuksiin, terveellisestä tulee helposti epäterveellistä. Ja epäterveellisenä pidetyt asiat kohentavat elämän laatua sopivina annoksina.

Nautitaan siis elämästä joka päivä. Tehdään niitä juttuja, joita rakastetaan, eikä unohdeta myöskään velvollisuuksiamme ja niitä ikävämpiä juttuja. Kaikesta mitä joutuu elämässään tekemään, ei voi aina tykätä, mutta aina on mahdollisuus asennoitua kyseisiin asioihin uudelleen ja tasapainottaa niiden tuomat rasitteet niin, että joka päivä tekisi jotakin, mikä kuluttaa ja vastaavasti jotakin, mikä antaa. Ilman toista ei ole toista, ja äkkiä elämä muuttuisikin tylsäksi, jos kaikki kuluttavina pitämämme asiat katoaisivat pois. Jos saisit joka päivä laiskotella, ei se kohta enää tuntuisi miltään. Sen sijaan ahkeran työnteon jälkeen vapaapäivä tuntuu ansaitulta.

Muista kohdella itseäsi myötätuntoisesti. Joka päivä. Jo tänään.

from Siru I. http://ift.tt/1qm6Z7S
http://ift.tt/1QUkjqj